Viisas, viisaampi...

Olenko nyt viisas, kun olen käynyt yleisurheilun SM-kisajärjestäjien kurssin viime viikonloppuna? En kyllä niin voi väittää, mutta ainakin olen viisaampi kuin aikaisemmin! Nyt tiedän sen, mitä minun pitäisi tietää, mutta totuuden nimissä en kyllä vieläkään tiedä kaikkea! Olen tullut urheiluseuratoimintaan oman urheilun kautta eli siis vasta aikuisiällä, ja oman urheilemisen takia päätynyt myös valmennus-, tuomari- ja toimitsijatehtäviin. Näkökulmani kisajärjestäjän tehtäviin on siis ehdottomasti lähempänä kilpailijan näkökulmaa kuin sellaisen, joka on aloittanut yleisurheiluun tutustumisen toimitsijana! Tänä syksynä olen lupautunut ottamaan melko haastavan tehtävän kilpakävelyn SM-maantiekisassa 2010. Välillä tuntuu hurjalta suostua vapaaehtoisesti pyydettyyn tehtävään, mutta uskon, että suoriudun omasta osuudestani, kun mukana on kokeneet SUL:n toimitsijat ja LUM:n seuraihmiset.

Yleisurheilun SM-kisajärjestäjien koulutus avasi kyllä silmät urheilukisojen järjestämisestä. Ei ole kysymys yhden ainoan SM-kisan järjestämisestä, vaan useiden SM-kisojen järjestämisestä Suomessa vuosittain... Puhumattakaan kaikista muista lajeista, joissa SM-kisoja järjestetään! Työmäärä on valtava. Mukana on niitä, jotka tekevät työn saaden vaivoistaan palkan rahana, mutta mukana on hyvin paljon niitä, jotka vapaaehtoisesti osallistuvat ja ahertavat erilaisissa tehtävissä. Rikkautta on se, että näistä tehtävistä löytyy kaikenlaista mielenkiintoista - ei kun vaan valitsemaan sellaista tehtävää, joka kiinnostaa ja johon omat taidot sopivat! Yhdessä tehden onnistuu.

Älynastat

Urheiluvälineillä on merkitystä! Ostin itselleni IceBugin älynastoilla varustetut vettähylkivät lenkkitossut, ja kuinka ollakaan, kun oli niin mukavaa juosta lenkki lumisella ja liukkaalla tiellä! En ole koskaan aikaisemmin panostanut talvijuoksuun, koska juoksen niin vähän sulana aikana. Nyt valitsin kaupassa nämä nastalenkkarit, koska voihan niitä käyttää myös kävelyssä liukkaalla. Mutta nyt aion myös juosta, koska kengät ovat niin hyvät. Tavalliset lenkkarit ovat talvikelillä liukkaat ja kylmät ja muut kengät ja saappaat kömpelöt. Näissä yhdistyvät talvella tarvittavat ominaisuudet.

Iltapäivällä olin kuolemanväsynyt, mutta näitä uusia tossuja piti ihan välttämättä vähän ulkoiluttaa. Kevyesti ja lyhyen aikaa tietenkin... Hyvin toimivat.

Lajit ja haasteet

Tämän hetken treenitilanne on melko samanlainen kuin vuosi sitten, vaikka lupailin muutosta harjoitusohjelmaani! Ajatuksena oli keskittyä, eikä jatkaa kolmen lajin loukussa. Jos tätä tilannetta vertaa elämän muihin mahdollisiin loukkuihin (esim. kahden asunnon loukku, kahden seurustelusuhteen tms. loukku...), on tämä huomattavasti helpompi kestää, vaikka lukumäärä on jopa yksi enemmän! Vaikka ajattelin keskittyä yhteen lajiin - ja suunniteltu laji oli uinti - en pystynyt luopumaan muista harjoituksista! Kestävyysurhelijana en ole ihan vielä niellyt ajatusta siitä, että kilpailusuoritus kestäisi vain puolesta minuutista pisimmillään 10-16 minuuttiin! Sellainen on kyllä hauskaa silloin tällöin, ja haastetta riittää, mutta aina tuntuu siltä, että jotakin jää puuttuumaan... Ja sehän on se kilpailun tai tapahtuman jatkosuoritus - siis suoritukseen lisää 15 minuutista pariin tuntiin - kiitos!

Oikeastaan joudun tunnustamaan sen, että lajitilanne on vieläpä kehittynyt aikaisemmista... Suunnittelen vielä lajilisäystä yhdellä tai kahdella... Saapas nähdä... Molemmat ovat omalla tavallaan taito- ja tekniikkalajeja - eivät pelkkää vauhtia ja/tai kestävyyttä vaativia. Herääkö kysymys: eikö liisalle mikään riitä? Väitän, että tuo kysymys on väärin asetettu. Harjoittelemaanhan tässä pitää ryhtyä, jos lajit vielä vaan lisääntyvät. Ja siinä taitaa piillä koko jutun juoni!

Allasavaruus

Kävin poikkeuksellisesti (omaan ohjelmaani verraten) aamulla uimassa torstaina. Päätin uida 2000m kevyttä kelausta. Tämähän merkitsee 25m:n altaassa 40 kierrosta. Kierrosmäärä ei sinänsä ole suuri. Olen monesti tehnyt 80-100 kierrosta urheilutalolla kilpakävelyä noin 74m:n radalla. Tuolloinhan kierroksia tulee kaksinverroin uintiin verrattuna. Kierroslasku sujuu erittäin hyvin sykemittarin kierrostoimintoa käyttäen, mutta sormisysteemilläkin pärjää: sormi kerrallaan eri asentoon kädessä toisen pään käännöksessä.

Uinnin kierroksia laskiessa tilanne on toinen. En halua käyttää kierroshelmitaulua altaan päässä, koska silloin pitää pysähtyä. Mielelläni teen päädyssä volttikäännöksen jatkan saman tien - ei ole aikaa pysähtyä. Yhden sykemittarin jo pilasin liiallisessa vesikäytössä. Jää siis jäljelle todellinen tietokone: oma pää. Uskomatonta on - tosin ihan totta - että tämä oma huipputietokoneeni ei pysty laskemaan edes kahteen altaassa! Yk-si - kak - käännyinkö jo? - olenko vielä ykkösessä? - si - ja varmuudeksi vielä yk - si, niin ainakin tulee kaksi täyteen... Ei sentään ihan alussa näin, mutta sen jälkeen, kun kierroksia on jo kertynyt... Käytössä siis loistava tietokone: kaikki mahdolliset toiminnot puuttuvat!

Onko 12x25m:n allas sellainen avaruus, että ajatus pääsee harhailemaan kuin oikeassa avaruudessa konsanaan? Minulle se on. Olen jo aiemmin kirjoittanut, kuinka onnellinen saatan olla uidessani, mutta erikoista on, että tämä onnellisuus ei kohtaa toista mukavaa asiaa, numeroiden käsittelyä ja matematiikkaa! Ehkä uinnin onnellisuuden selitys löytyykin siitä ihanasta avaruudesta ja osittaisesta painottomuuden tunteesta, joka vedessä vallitsee. Tätä illuusiota ei pysty rajattu allasaluekaan häiritsemään. On kai ihanaa, kun ei pysty edes kahteen laskemaan.

Sataa

Kauden oikea ensilumihan on jo koettu: on liukasteltu, mäkeä laskettu, autoa puhdistettu ja hiihdetty. Ahkerimmat ehtivät tekemään jopa kymmenkunta lenkkiä, mutta minä tyydyin yhteen. Matkaa kertyi tosin 20,1 km, joka oli ensimmäiseksi lenkiksi minulle varsin hyvä saavutus. Toinen erikoisuus oli tasatyöntö, erikoisuus sikäli, että tätä lenkkiä en tehnyt tutulla ja turvallisella Lappeenrannan lentokentän laidalla, vaan vaihtevassa, mäkisessä maastossa! Kyllä tuntui ojentajissa - olisiko siellä ollut pieni herne, jota urakalla vaivasin? Ylämäissä alkanut polttelu loppui alamäissä, ja näin minua huiputettiin jatkamaan aina uudella kierroksella... Jospa herneestä kasvaisi papu, toivoin... Suksien luisto oli kohtalainen: hyvät voiteet oli jäänyt viime keväästä suksenpohjiin!

Tämä ensilumi on nyt sitten historiaa aivan täydellisesti! Ulkona sataa vettä ja lämpömittarissa on +5 astetta lämmintä. Pimeyttä riittää, kun ei ole lunta maassa valaisemassa. Uutta lumisadetta odotellen!

Osaatsie uida?

Menneen viikonlopun Norppauinneissa Lappeenrannassa räpiköin kaikki vinstat: pu, su, ru ja vu. Perhosuinnin tulos parantui useita sekunteja, mutta olihan sitä varaa parantaakin! Ensimmäinen piikki (25m) onnistui teknisesti kohtuullisesti, mutta toinen ei. Jäi siis vieläkin varaa parantaa. Selkäuinti diskattiin vatsallaan uimisen takia - yksi veto liikaa käännöksessä. Tämä oli ensimmäinen selkäuintini kilpailuissa ikinä. Hauskaa oli, kun sattui niin, että juuri selkäuinnin kokoontumisessa viereisen radan yhdeksänvuotias pikku-uimari kysäisi: osaatsie uida? Osasinko? Todistiko tämä diskaus sen, että en siis osannut uida sitä kyseistä lajia, mihin olimme starttaamassa?

Rintauinti- ja vapaauintistartit olivat tavanomaiset. Ennätykset eivät parantuneet, mutta omalla tasollani suoriuduin. Tämä lajivalinta tällaisenaan oli harjoitusta Viriilejä Vinstoja varten, jotka uidaan tammikuussa Espoossa. Perhosta ja selkää on harjoitettava teknisesti ehdottomasti, jotta koko ohjelma onnistuu kisassa.

Pitkän radan mastersmestikset

Niinpä, pitkän radan (50m) mastersSM ja PM käytiin jo viikko sitten Tikkurilassa. Minulla ei ollut paljon odotuksia, koska olen ollut niin paljon sairaana. Tulokset olivat kuitenkin palkitsevat. Kuudesta startista tein kahdessa oman henkilökohtaisen ennätykseni (200m vu ja 100m vu). Sain yhden SM/PM hopeamitalin (200m ru) ja yhden SM/PM pronssin (100m vu). Aivan lyhyimmät sprinttimatkat eivät siis onnistuneet, ja kokonaisuudessaan rintauintitulokset olivat huonompia kuin vapaauintitulokset. Toisaalta pystyin kyllä riippumaan aivan omien ennätysteni kannoilla niissä muissakin starteissa. Näistä tuloksista ja palkinnoista arvostan eniten 100m:n vu:n pronssia: sarjassani oli sentään 7 uimaria!

Mutta kisojahan tulee! Harjoittelu jatkuu.

Kärsimättömyys

Eilenkö kirjoitin niin reippaasti, että varman päälle otan, enkä lähde treenaamaan liian aikaisin? No en ole lähtenytkään, plääh. Mutta reippasti en kyllä jaksa kirjoittaa, enkä muutenkaan reippaasti tähän tilanteeseen suhtautua. On tämä nyt kumma - näin huono kunto, ettei paljoa mitään uskalla tehdä?? Kävin siis maanantaina Pumpissa ja vetelin reidet jumiin. Eilen ja tänään ajoin kuntopyörällä aamulenkin, vain 20 minuuttia kevyttä. Tänään harkitsin uimaan lähtöä, mutta en voinut mennä, kun aavistus, vain aavistus oli vilutuksen tunnetta ja mittari näytti pienen pientä lämpöä.... Ei hätää, ei edes kurkku kipeä, vain siis aavistus rasituslämpöä. Harmittaa. Reipas en ole.

Turha minun on valittaa. Seurakaveri Mika on sen sijaan joutunut tosi tilanteeseen. Verkossa ei ole julkaistu paperilehdessä lisänä ollutta juttua, että Mikan haaveena siintelee Havaijin kisa. Toivotamme varmasti kaikki Mikalle tsemppiä ja pikaista paranemista! Kaikki on vielä mahdollista.

Varman päälle

Otan flunssasta ja kaikesta mahdollisesta parantelun ns. varman päälle. Enää en aio tulla sairaaksi tai mihinkään muuhunkaan ikävään tilaan, esim. mahdollinen ylikunto..., hölmön treenaamisen takia! Muistelen huonolla omallatunnolla elokuista Kuopion SM-pikatriathlonia ensin toipilaana ja sitten vielä treenaamista sen päälle. Samoin Cadizista tultua olisi pitänyt levätä, eikä rynnätä hallille heti seuraavana päivänä.

Nyt olo on jo kuitenkin parempi, kurkku hyvä eikä väsymystä tunnu. Eilen kävin BodyPumpissa ja tänään ajoin 20 minuuttia kuntopyörällä aamutuimaan. Nyt vielä tunnustelen, onko tänä iltana parempi levätä vai tehdä joku harjoitus. Mastersien pitkän radan (50m:n allas) SM- ja PM-kisat ovat tulossa. Voi olla, että kovin montaa uintiharjoitusta en tee ennen kisaa, mutta sitten uin vanhoilla taidoilla ja kunnolla. Ei ole stressiä menestymisestä eikä onnistumisesta.

Täyttä höyryä

Kaikkea muuta kuin täyttä höyryä - vain nimittäin höyryä! Matkalta tultuani jo luulin, että hyvin selvisin - ei tauteja, mutta, kuten monelle muullekin on käynyt, sain minäkin uudestaan jonkun hengitystieinfektion. Ei mitään vakavaa, ei edes kurkku varsinaisesti kipeänä, mutta ääni on käheä ja matala... Kaikki kotikonstit on käytössä ja viimeisenä myös höyry. Jos höyry ei auta, niin sitten ammattilaisten puheille. No, onhan lääkärienkin elettävä..

Cadizin kiemurat IV

Kolmas kilpailustartti Cadizissa meni ihan yhtä - tai vielä enemmänkin - mahaplätsilleen kuin muutkin, mutta toisella tavalla. Tulosluetteloon sain merkinnän GA, eli false start, vilppilähtö. Kootut selitykset kuuluvat näin: en tunnusta varastaneeni, eikä muutkaan nähneet, mutta ehkä heiluin lähtöpallilla, sen voin tunnustaa.. No, eipä mitään, näitä sattuu. Uinti oli kyllä hyvä, nopea minulle, ja se lupaa ihan hyvää jatkossa. Ei harmita. Uusia kisoja tulee.

Cadizin kiemurat on nyt käyty ja kiemurreltu. Kokonaisuudessaan eivät olleet pahat kiemurat, vaan hyvät. Matka kääntyi tosin oikeastaan enemmän loma- kuin kisamatkaksi, mutta kisat antoivat erittäin hyvän syyn lomaan. Kisathan ovat toisaalta hupia, ajanvietettä, toisaalta mitan ottoa itsestä. Joskus tietää jo etukäteen, että ei ole parhaimmillaan ja sitten tilanne on niin. Sitten odotetaan niitä uusia kisoja.

Lentomatkalla laskeskelin harjoituspäiväkirjastani harjoitustunteja tammi-heinäkuussa. Tarkastelin myös käytyjen kisojen määrää. Toteutin melkoisen kiitettävästi kolmen lajin salaatin: kilpakävely-triathlon-uinti. Jokaisesta lajista olen saanut kaksi SM-mitalia kuluneena vuonna - se on saavutus, johon en ehkä enää tule yltämään... Muutoksia on tulossa harjoitusohjelmaan.

Cadizin kiemurat III

Kisakokemus karttuu paremmin kuin tulokset. Mutta surra ei pidä, koska olinhan sairaana ennen näitä kisoja. Aina vaan jaksan ihmetellä tämän tasoisten kisojen osallistujapaljoutta. Silti on kiva olla mukana - on kiva kuulua Suomi-ryhmään! Täällä toteutuu hyvin Maslow:n tarvehierarkian kolmas kerros: yhteenkuuluvuuden tarve. Kuulun ryhmään (Suomen joukkue) ja toteutan itselleni sopivaa tehtävää siinä (olen valinnut lajini ja saavuttanut vaadittavat rajat). Myös neljäs ja viides tarvekerros toteutuu: arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet... Elämä vaikuttaa helpolta.

400m:n vapaauinti ei mennyt hyvin. Sen enempää tuntemuksia erittelemättä totean, että en ole ihan kunnossa vielä. Uimalasien kuminauha katkesi parahiksi, kun erä oli jo kerätty. Onneksi olin varautunut tähän ja minulla oli toiset uimalasit mukana altaalla. Näillä pitkillä matkoilla yhdellä radalla ui aina kaksi henkilöä - toinen vasemmalla ja toinen oikealla. Tämä ei tuottanut minulle vaikeuksia. Ihan kiva. Vaatteita kuljettanut lähettipoika pyysi uimahattuani uinnin jälkeen. Ymmärrän kyllä, koska minullakin on nyt hieno sininen FIN MASTERS -uimahattu! Aika kiva idea ottaa uimahatut keräilykohteeksi! En kyllä luopunut hatustani, koska se on ainoani...

Kohta on vinstan vaparien startit... Pitäkää peukkuja!

Cadizin kiemurat II

Cadizin kiemurat ovat loivempia kuin arvelin täällä paikan päällä. Luonnollisesti, kun olen mukana valmiilla matkalla. Ei tarvinnut itse tehdä kaikkea. Matkalaiset viedään ja tuodaan, esimerkiksi lentokentältä hotelliin.

Cadiz on hyvin mukavan tuntuinen, pienehkö lomapaikka. Netissä tätä paikkaa kehuttiin monissa kirjoituksissa. Kilpailupaikka löytyi helposti. Uimahalli on noin kilometrin päässä minun hotellistani, joten kävellen pääsee. Kävin eilen accreditoitumassa - hmm.. mitäs tuo olikaan suomeksi? - ja tutustumassa verryttelyaltaaseen. Ei tietenkään läheskään samaa kuin Suomen hienot, puhtaat altaat. Mutta nyt uidaan näissä altaissa. Merikin kuohuaa tuossa kivenheiton päässä, ja siellä on käytävä kokeilemassa uimista, kun nyt kerran täällä olen. Ranta on hieno. Varsinainen lomakausi on päättynyt kuulemma noin viikko sitten, mutta väkeä on silti. Suomalaiselle juuri sopivasti, ei liikaa. Kisassa sen sijaan on paljon osallistujia, ja se on mukavaa. Ehkäpä tällaisen matkan ja kilpailujen anti onkin toisten harrastajien tapaaminen, eikä pelkästään kilpaileminen! Esim. eilisilta vierähti mukavasti cetuslaisten kanssa syömässä ja juomassa - siis juomassa kaikkea terveellistä tietenkin... :) Ruoka on oikein hyvää.

Harmi, että kameran piuha unohtui kotiin, joten en voi esitellä yhtään kuvaa Cadizista vielä. Ehkä myöhemmin. Se accreditation on näköjään sanakirjan mukaan 'valtuuttaminen'. Siis minut valtuutettiin kilpailemaan, jne? Öh, onko meillä käytössä jokin parempi sana tässä yhteydessä? Aivoni tökkii - onko ne lomalla?

Cadizin kiemurat I

Olen lähdössä ulkomaille kisaamaan: Mastersien EM-uinteihin Cadiziin. Kisat ovat 13.-20.9. mutta minulla on uintistartit 17., 18. ja 19. päivä. Lajini ovat 100m ru, 400m vu ja 50m vu. Tämän sillisalaatin on ratkaissut se, että olen uinut nämä lajit 50m:n altaassa, jollainen on Cadizissakin, sekä alittanut tulosrajat.

Taidan kirjoittaa matkasta nimikkeellä "Cadizin kiemurat", koska jo nyt olen tehnyt kerrassaan upeat käänteet tämän matkan kohdalla. Nimittäin näin lähdetään kisamatkalle: 1. Varataan matka. 2. Perutaan matka. 3. Varataan matka uudelleen. 4. Maksetaan matka heti varmuuden vuoksi. Ottakaa opiksi.

Lähtö on siis melko pian. Näppituntuma matkalle on tällä hetkellä se, että epäilen vielä jokaista kiemuraa, joka on mahdollinen ennen matkan alkua, esim influenssa, umpisuoli, jalan katkeaminen, tms. mikä vaan... En usko, ennen kuin näen - Espanjan maankamaran nimittäin - ensi kertaa! Ja mitkä kiemurat teen vielä ennen altaan reunalle pääsyä? Huh huh.

Onni on...

Sama tunne aina aamuisin
Taisin elää tämän päivän eilenkin
Käytettyjä uutisia ja kupillinen vahvaa kahvia
Ulkona on vielä pimeää
Toinen meistä lähtee, toinen jää
Valkoisia tulppaaneja aion tänään tuoda sinulle (Anssi Kela, Aamu)

Sama tunne aina iltaisin. Oli tuttua palata uimahallilta pimeässä - taisin elää tämän päivän eilenkin, ainakin viime talvena monta kertaa. Onni on.. mm. uiminen.

Voi veljet...

Voi veljet ja siskot! Kun taas kerran jo ehdin kuvitella, että nyt olen jo parempi, iski karmeat vatsakivut. (Enkä edes treenannut, kuvittelin vain olevani terve!) No, sitähän parannellaan, ohjeina dietti ja lepo. Dietti on varsin mielenkiintoinen: puuro ja vesi. Huono puoli on, että tuollaisella tulee kova nälkä, ja tekee mieli muutakin. Tänään kokeilin sosekeittoa ja pientä määrää raejuustoa - tuloksena 2 tuntia kipua. Mutta sentään vaan kaksi tuntia kahdeksan sijasta! Ihmettelen, miten näin pieni vatsa voi olla niin kipeä..

Väsynyt elokuu

Pohdin useampaan kertaan tämän postauksen otsikkoa. "(Ei)tervettä päivää" oli jo käytetty, "Sairasta päivää" kuulostaa aivan sairaalta... "Sairas elokuu" olisi vienyt hakoteille, joten päädyin tähän, joka antaa oikeamman informaation: "Väsynyt elokuu".

Väsynyt elokuu - toden totta! En ole voinut paljoakaan kirjoitella urheilublogiin, kun ei ole tullut urheiltuakaan. Lankesin Kuopion pikatriathlonin jälkeen urheilijan alkeelliseen virheeseen: Kyllä minä treenaan, kun tuo toinenkin treenaa! En kuunnellut tarpeeksi omaa kehoani vaan pistelin menemään. Vertailukohtana oli vaatimattomasti minua nuorempi, varsin hyvän tuloksen veteraanien MM-kisassa tehnyt naismaratoonari..

Koko elokuu on siis sujunut väsyneissä merkeissä. Arkiaskareista on yritettävä selvitä. Työ on tuonut oman stressinsä, mutta sillä rintamalla ei ole mitään uutta, joka olisi syynä väsymykseen. Välillä on tuntunut jo paremmalta, mutta totuus paljastui taas tänään: päänsärky - ja väsyttää... Kun päänsärky hieman hellitti, tein pienet siivoukset, mutta sen jälkeen oli taas "kuukauden treenin" vuoro: vaakatasoon, silmät kiinni, rauha, hiljaisuus.

Viivalle asti

Urheilukilpailuihin osallistuminen on hurjaa. Jotta pääsee starttiviivalle, on monenmoiset kiemurat jaksettava ja osattava käydä läpi. Kokematon (tai huonokuntoinen - mutta harvemmin sitä!) voi uuvahtaa jo ennen starttipistoolin laukausta. Edeltävien kiemuroiden jyrkkyys ja pituus riippuu kovasti lajista, kilpailujen tasosta ja kilpailupaikasta - unohtamatta kilpailijan avustajien määrää...

Lähtökohta on tietysti, että kilpailija harjoittelee etukäteen. Mitä paremmin on harjoitellut, sitä mukavampaa on kisassa! Ilmoittautuminen kisaan on kokemukseni mukaan kaikkein helpoin juttu, vaikka toki arvokisoihin tai ulkomaisiin kisoihin ilmoittautumisessa on tiukemmat kurvit kuin pienissä tai kotimaisissa kisoissa. Seuratkin avustavat ilmoittautumisessa, joskus jopa hoitavat koko homman maksuineen päivineen! Kilpailupaikan löytäminen on helpottunut navigaattoreiden yleistymisen myötä, mutta aina ei navigaattori auta! Ulkomailla kilpailupaikan löytäminen voi olla jo kynnyskysymys. Useimmiten ei ole autoa käytössä ja kaikki virheliikkeet maksetaan omilla jaloilla tai rahapussilla. Tässä vaiheessa lajivalinta voi olla joko helpotus tai rasitus: mitä enemmän välineitä harteilla, sitä kireämmät hermot...

Jos ja kun kilpailupaikka on löytynyt, alkaa varsinainen kilpailuun valmistautuminen. Välineiden järjestely, vaatteiden vaihto, verryttely, venyttely. Kaikki tietää, että vessaankin on mentävä sopivana aikana... Calling - kokoontuminen - asettaa omat aikarajat. Joskus sieltä pääsee tarvittaessa pois (jonnekin vaan), joskus ei minnekään (siellähän pysyt). Joskus kisa-aikataulu ei pidä paikkaansa ja silloin ollaan myöhässä (siellähän pysyt yhä).

Ja kun startti kajahtaa, olet parhaissa voimissasi, oikeissa varusteissa - ja tietysti täydessä innossa!

PS. Omasta mielestäni kotimainen kansallinen kävelykisa ulkona urheilukentällä on helpoin tapaus. Painajainen, johon ei aio vielä mennä mukaan, on triathlonkisa ulkomailla - ja yksin (tyyliin 'pyöräkin mukana minne ikinä menetkin') en siihen ryhdy ikinä! Tiestysti vannomatta paras... :)

Tervettä päivää

"Urheilija ei tervettä päivää näe..." on ainakin joskus sanottu. Itse olen tämän kesän lopuksi vähän huilannut ja parannellut - niin, sitä pientä flunssaa ja yhtä ainoaa paikkaa, jossa on jonkunlainen rasitusvamma kesän jäljiltä. Rasitusvamma on - yllätys, yllätys - peukalossa! Käsin kirjoittaminen sattuu.

En todellakaan tiedä, mistä peukalo on rasittunut! Olen käynyt läpi kaiken mahdollisen, ja syyksi lopulta arvelen asentovirhettä BodyPumpin rautatangon käsittelyssä. Muuta en keksi. Kaiken sen urheilun jälkeen: rasitusvamma peukalossa!

PS. Haittaa muuten työntekoa. Olisinkohan oikeutettu sairauslomaan?

Kuopiosta tulossa

SM-pikatriathlon selvitetty Kuopiossa. Maalissa, toinen sija. Satu ahersi edelläni kelpo suorituksen - onnittelut Satulle! - minä taapersin perässä. Heti uintiosuudella tuli ensimmäiset merkit siitä, että vointi ei ole normaali. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää, ihan tavallista voimattomuutta vaan. Lähdössä veden lämpötila oli muistaakseni 21,7 astetta, ja märkäpuvun käyttö oli sallittua. En huomannut ketään, joka olisi uinut ilman. Tuo lämpötila riitti kuitenkin antamaan minullekin lämmön tunteen uintiosuudella - minäkin vilukissa olisin voinut uida ilman märkäpukua! Seuraavassa lähdössä 22 asteen raja oli jo saavutettu, ja märkäpukukielto tuli voimaan. Oikein hyvä heille.

Vaihdossa tuhrasin taas monta sekuntia ylimääräistä, mutta pyörän selkään pääsin. Jo ensimmäisellä kierroksella tunsin taas voimattomuutta, ja ajelin sen mukaan. Eipä siinä muutakaan voinut.

Ja juoksu olikin jo yhtä... Ihanaa oli, että polveen ei sattunut yhtään - jotakin hyvää sentään. Toisella kierroksella mieleeni jo hiipi katkeruus, että kuka tahansa 45-vuotias tekisi tämän paremmin kuin minä! Karistin kuitenkin nopeasti nämä valheelliset ajatukset mielestäni, kun keuhkoputki meinasi reagoida kouristuksella... Sepä se - tiedän, että ns. astmakohtauksen voi saada ihan vaan psyykkisistä syistä. Eli siis hyvällä mielellä pystyy tällaiseenkin rääkkiin, mutta jos on paha mieli, voi vaikka saada kohtauksen... Kummallinen on ihminen, tämä psyyken ja fyysisen kehon muodostelma!

Joka tapauksessa kannatti taapertaa Kuopio-triathlonissa! Sää oli loistavan loistava, ja oli mukavaa kokea kisa melkein kaupungin keskustassa ja hienolla Väinölänniemellä! Maaliinkin kannatti tulla: sain mitalin lisäksi palkinnoksi Feelmax-kevytjalkineet ja hyvät hiihtohanskat. Tämmöiset palkinnot viimeistään pahan olon poistaa! Ja nyt on aikaa parannella loput taudin rippeet pois särkylääkkeen avustuksella...

Kuopioon lähdössä

SM-pikatriathloniin osallistuminen oli epävarmaa tähän päivään saakka. (Tai onhan se epävarmaa vieläkin, kun ei startti ole tapahtunut!) Nyt voin kuitenkin sanoa, että pyrin osallistumaan kisaan ilmoittautumiseni mukaan. Tämä viikko on mennyt pienessä kesäflunssassa - tai mikä lienee ollut. Kaikenlaisia oireita oli: kurkkukivusta vatsan pulputukseen (?), tylsyydestä heikkomielisyyteen... Tänään voin kuitenkin jo paremmin (varsinkin se heikkomielisyys on ohitettu!), ja sehän on ihan riittävä syy lähteä kisaamaan.

MM-kisafiilis...

.. löytyi viime tipassa: radalla starttipistoolin laukauksen jälkeen! Sitä ennen ei naurattanut yhtään, ja tein valmistautumisen hyvin konemaisesti vanhan kaavan mukaan. Verryttelin, venyttelin, kävelin ns. aukivedot, kävin vessassa... Kokoontumiseen olin tunkemassa ensimmäisenä (kukaan muu ei vielä edes halunnut sisään), eikä yhtään haitannut, että chipin kanssa ei saanut enää muualle mennä. Toiset kilpailijat juttelivat, minä mökötin mieli mustana.


Aloitin kävelyn varovasti, mutta heti ensimmäisen kierroksen jälkeen otin oman paikkani ja jatkoin. Jalat tuntuivat toimivan ihan hyvin, eikä kukaan tuomareista hyökännyt näyttämään huomautuslaikkaa. Olin todella huojentunut. Sää oli lämmin ja aurinko porotti taivaalla. Käytin sieniasemaa hyväkseni melkein joka kierroksella - otin sienen ja valutin vettä päälleni. Se oli mielestäni viisaampi ratkaisu kuin hidastaa vauhtia juomisen takia. Sitä paitsi ei puolen tunnin kisassa edes tarvitse juotavaa! Stadionilla olevat suomalaiset kannustivat jokaisella kierroksella, ja fiilis nousi korkeammalle kierros kierrokselta.

Kolme kilometriä meni noin kuuden minuutin kilometrivauhdilla, mutta viimeisillä kahdella kilometrilla vauhti vähän hidastui. Saavutin kuitenkin kauden parhaan tuloksen - se on hyvä ottaen huomioon lämpimän ilman! Punaisia en saanut yhtään, enkä edes yhtään huomautusta tuomareilta! Se on hyvä saavutus, koska tuomaristo oli kansainvälistä.

Kyllä oli helpottunut ja hyvä olo kilpailun jälkeen! Erityisesti saamani kannustus nosti kisafiiliksen niin ylös, että palasin vielä seuraavana päivänä Lahteen itse kannustamaan suomalaisia kävelijöitä. Veteraanikävelijät saivat ratakävelyissä eri ikäsarjoissa yhteensä 7 mitalia, osa miehille, osa naisille. Hylkäyksiäkin tosin tuli suomalaisille paljon. Toki muitakin kävelijöitä hylättiin.

Raskas laji vaatii kevyet huvit ja erityisen koukkupolvisen palauttelun:

MM-kisafiilis

MM-kisafiilis on kadoksissa, mutta sitä etsitään! Kyseessä on veteraanien yleisurheilun MM-kisat, jotka järjestetään Lahdessa 28.7.-8.8.2009. Itse olen ilmoittautunut 5000m:n ratakävelyyn, ja naisten ratakävelyjen startit ovat huomenna Lahden Radiomäen kentällä - äääks!

Kilpakävely ei ole jokamiehen ja jokanaisen laji. Ja kilpakävelijä ei saisi huidella muissa lajeissa ennen tärkeitä kilpailuja - kuten minä olen nyt tehnyt... Mitäs minä sanoin -fiilis ja omantunnon kolkutukset on nyt päällä. Jos kolme punaista lävähtää, niin selityksethän on jo täällä annettu.

Naisten ratakävelyjä kävellään huomenna pitkin päivää tasaisin väliajoin Radiomäellä. Suomalaisilla on myös kovia veteraaninaiskävelijöitä mukana, ja toivon, että he yltävät mitaleille. Jopa kultaa on erään naiskävelijän mahdollista saada... Minun sarjassani juhlijat kantavat Kanadan, Britannian, Italian tai Etelä-Afrikan lippua. Minä yritän päästä maaliin.

Pitkäjärven yliuinti

Tuonne ja takaisin:


33 uimaria tai uimari/triathlonistia starttasi eilen Pitkäjärven yliuintiin Espoossa. Matka oli mitattu suorinta reittiä 2100m, mutta kukin teki itselleen sopivat mutkat mielialan mukaan. Sää oli lämmin puolipilvinen, tuulta oli järvellä jonkin verran. Veden lämpö 20,5 astetta. Uimarit uivat pääosin ilman märkäpukua, mutta tuntemani triathlonistit vetivät märkäpuvun päälleen. Tapahtuma ei ollut kilpailu, mutta kaikille otettiin aika ja nimikirjoitus rantautumisen yhteydessä. Näin varmistettiin, että kaikki nousivat rannalle...

Minä uin märkäpuvussa. Avovesiuinnit ovat jääneet kuitenkin melko vähäisiksi tänä kesänä, joten en uskaltanut lähteä ilman. Tämä matka on pisin avovesiuintini. Menomatka oli sellaista tasaista tunnustelua ja tasaista polskimista. Löysin erittäin hyvän ja tasaisen rytmin. Nautin uinnista. Menomatkaan käytin aikaa 20min ja risat.

Kääntymisen jälkeen paluumatkan ensimmäinen ongelma oli, että pelkäsin pamauttavani yhteen jonkun jäljessäni uivan kanssa. Olen kerran täräyttänyt yhteen erään uimarin kanssa uimahallissa ja se sattui ihan kunnolla! En halunnut samaa avovedessä... Kun järvenselkä näytti autiolta, ryhdyin uimaan. Toinen ongelma - mutta voitettavissa - oli tietysti jonkunlainen sivuaallokko. Kolmas ongelma oli heikko näkyvyys auringonvalon ja huurtuneiden lajien yhteisvaikutuksesta, ja sitä piti vain sietää. Olin tosi iloinen, kun havaitsin Marja-Leena -uimarin keltaisen uimalakin vieressäni! Tätä merkkiä en kadota, päätin. Uimme satoja metrejä vierekkäin, ja lopuksi tietenkin iski kilpailuvietti... Vaihdoin uintirytmiä ja sain vedettyä vähän eroa, ja nousin meistä kahdesta ensimmäisenä. Marja-Leena oli kyllä oikeasti vahvempi, koska hänellä ei ollut märkäpukua - kiitokset hänelle henkisestä tuesta! Kokonaisuintiaikani oli 41.25.

Ja lisää pukkaa kiinnostusta avovesiuintiin. Yhä hullumpaa olisi kuulemma tarjolla: ensi lauantaina 3km... Ajatuskin jo kiehtoo... :)

Ei hiventäkään

Ei järjen hiventäkään ollut keskiviikon tekemisissä! Kävelin aamulla reippaasti 19km suurta ympyrää lapsuuteni maisemissa. Kaksi kierrosta - suuret ympyrät siis... Hyvä happitreeni, voisi todeta, mutta hyvyys ja järjellisyys asettuu uuteen valoon, kun kerron, että illallahan oli kilpakävelykisa! Olin ilmoittautunut Uudenmaan piirin pm-kisaan Porvooseen 5000m:n kävelyyn, koska lähempänä ei sitä ollut tarjolla.

Toisaalta tarkoitus ei ollutkaan yrittää tulosta Porvoossa, vaan vain kilpakävellä. En ollut tehnyt yhtään kilpakävelyharjoitusta kisan alle - vain triathlonia ja tavallista kävelyä. Sen kyllä huomasi. Tätä velkaa maksoin koko rahan edestä 5000m:n ajan (33.06,85). Polvet olivat niin pehmeän tuntuiset, että pelkäsin jo hylkäystä mokomien koukkupolvien takia...

Koukkupolven huomautuksen merkki

Raskasta kävelyssä on juuri se, että säännön mukaan "Etummaisen jalan täytyy olla suorana (ei taivutettuna polvesta) maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa.” Kun tämän tekniikka ei ollut hallussa, niin sitten harjoittelin sitä kisassa. Stressaavaa oli. Mielessäni vannoin, että tämä itsensä kiusaaminen loppuu tähän, ihan varmasti...

Kävelijän toinen stressinaihe on maakosketus, mutta minulla ei ollut sen puuttumisesta pelkoa tällä kertaa. Merkkinä näin: Puutteellinen maakosketus

Tämän merkin viesti sanallisesti on: "Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny." Huomautus annetaan merkkiä näyttämällä, jos sääntö ei toteudu.

Uudenmaan piirin kiltit tutut tuomarit todella auttoivat tällä kertaa kilpakävelijän maaliin lempeillä huomautuksillaan: "Voi liisa, koeta nyt saada se oikea/vasen polvi pysymään suorana..." ja "Nyt on toinen hyvä, mutta se toinen ei sen sijaan toimi...". Alkoi jo ihan nolottamaan, että onko tämä näin surkeeta... Surkeeta oli, eikä valmistautumisessa mukana järjen hiventäkään.

Absolutely...

Aivan varmasti palautuminen triathlonkisasta tapahtuu nopeammin kuin palautuminen kilpakävelykisasta! Näin voin vakuuttaa, kun tämä kokemukseen perustuva tutkimus etenee viikko viikolta ja vuosi vuodelta... :) Jos joku ei usko, niin tervetuloa vaan kokeilemaan!

Kovasti tekisi mieli ajella kilpapyörällä ja varsinkin juosta, mutta seuraavat tapahtumat sekottavat taas pakkaa. Pikkuisen sentään pitää varautua niihin. Kilpakävelyä pm-kisassa - minulle vain tunnustelua ja sopeutumista - ja 2100m pitkä retkiuinti (hmmm... retki... minnehän ne eväät laittaisi?). Sitten alkaa jo veteraanien MM-kisatkin häämöttämään, lajina kilpakävely. En olekaan koskaan kilpakillut MM-kisassa! Matka on vaivaiset 5000m, mutta pitemmät matkat olisivat sekoittaneet puolestaan tulevat triathlonhuvit...

Arvoituksen ratkaisu

Olin palautunut edellisistä kekkereistä, mutta nyt väsyttää! Joroisten pikatriathlonissa otin tiukemmin, kun matkat olivat lyhyet, ja se tuntuu. Uintiosuus oli ainoa, jossa vähän mietiskelin, mutta polkiessa ja juostessa ei ollut aikaa.. Poljin niin kovaa kuin jaksoin. Silti juoksu meni hyvin - kuulemma näyttikin hyvältä, voiko olla totta? Pyöräilykaverit jäivät lopullisesti taakse. Tekee hyvää saada tällaisia positiivisia kokemuksia juoksusta, johon minun pitäisi keskittyä enemmän!

Etsi ja löydä omasi! Joroisten triathlonin puolimatkalla oli tänä vuonna osallistujia paljon.

Omansa löysivät.

Arvoitus

Olenko palautunut viime viikonlopun kisoista (5000m kilpakävely + perusmatkan triathlon) on arvoitus, joka selviää huomenna. Tällä viikolla olen yrittänyt palautella lepäämällä sekä seuraavilla harjoitteilla:

- kevyt lihaskunto (BodyPump,) 1h
- syvävenyttely, 1h (+lyhyet venyttelyt)
- kilpapyöräily noin 50km, 1h 30min+30min
- uinti 2x20min
- vesijuoksu 2x20min
- kävely 1h, joka sisälsi muutaman juoksuspurtin, polvennosto- ja pakarajuoksua (lyhyet), muutama lyhyt mäkihyppely

Tuntuma tällä hetkellä on yllättävän hyvä. Vertaan palautumista pisimpien kilpakävelykisojen palautumiseen. Suoritusaika 20km:n kilpakävelyssä on minulla ollut 2.10-2.15, joten ajallisesti perusmatkan triathlonkisa oli pitempi, 2.57. Triathlon vaatii enemmän kestävyyttä, mutta kilpakävely on vaativampaa lihaksiin kohdistuvan rasituksen takia. Kokemukseni mukaan olen ollut aivan "rikki" kaksikymppisen jälkeen, kun tämän tri-kisan jälkeen tuntui vain vähän ranteessa! (Pyöräilessä olin varmaan pitänyt rannetta hiukan väärässä asennossa.) Selityksiä tähän löytyy, esim. "Voiman merkitys (kilpakävelyssä) korostuu siksi, että suorituksessa pyritään säilyttämään kontakti alustaan. Juoksussa sitä vastoin on rentouttava lentovaihe", kertoo valmennusopas vertaillen kilpakävelyä ja juoksua. Triathlonkisassa lajeja on vieläpä kolme, joten rasitus ei todellakaan ole yksipuolista!

Ravitsevan ravinnon osuutta ei pidä palautumisessa unohtaa, ja sitä on tullut nautittua riittävästi. Jos kisa menee huomenna huonosti, niin tietysti voi pohtia sitä, oliko jäätelön määrä tarpeeksi suuri palautumisen maksimointiin... :) Jotakin voi aina yrittää korjata ja tehdä vielä paremmin!

Sikainfluenssauhka

On se niin väärin. Se, että kesän, loman ja hyvin sujuvan urheiluputken keskelle sikainfluenssauutiset leviävät kuin pahemmatkin virukset... Mietityttää, vaikka tuntuu siltä, että aivot jauhavat tyhjää, kun ei kuitenkaan oikein tiedä, mitä tästä H1N1-viruksen aiheuttamasta taudista pitäisi ajatella! Tässä kuitenkin on jotakin ajatuksen sirpaleita:

Yleiset hygieniaohjeet pitäisi olla jokaiselle tuttuja aivan selkäytimeen asti. Niitä pitäisi myös noudattaa. Yski edes hihaan ja käsien pesulle, mars! Kuten moni meistä eri aloilla, niin minäkin joudun pian työssäni ottamaan sekä tautiriskin että vastuun erilaisesta tiedottamisesta influenssaan liittyen. Opetushallitus on kesäkuussa liittänyt sivuilleen tiedotteen pandemiaan varautumisesta kouluyhteisöissä ja oletan, että tästä asiasta pommitetaan vielä lisää, kunhan elokuu koittaa! Kouluyhteisöt ovat erityisen alttiita tartunnoille, todetaan, mutta löytyyhän niitä muitakin paikkoja saada tartunta!

H1N1-sikainfluenssan tautitapaukset lisääntyvät kotimaassa ja ulkomailla. Leviämistä voi seurata myös kartalla: esim. FluTracker. Raksuttavatko aivoni siis tyhjää myös mahdollisen ulkomaanmatkan suunnitelmien kohdalla? Olen mukamas ollut lähdössä matkalle syksyn aikana, mutta pandemia-uutisten tultua tuli tunne, että en haluakaan matkalle. Ei siksi, että pelkäisin saavani matkalta tartunnan vaan myös siksi, että mahdollisesti olen jo sairaana matkan koittaessa! Ja entäpä se, että uutisten mukaan terveistä työntekijöistä tulee työpaikoilla pula. En halua matkustaa ja lomailla, jos tilanne käy kriittiseksi...

Entäs sitten rokotus. Tällä hetkellä en ole kovin innostunut H1N1-rokotteen ottamisesta. En haluaisi sitä. Viimeksi, kun otin influenssarokotteen, olin kipeämpi kuin aikoihin. En pyri levittämään epäluuloa rokotteita kohtaan, mutta itse tunnen (tervettä?) epäluuloa rokotetta kohtaan, jota on testattu hyvin vähän. Voi olla, että ajatukseni muuttuu, mutta tällä hetkellä ajattelen näin. Tulkoon vaikka tauti.

Milloin ajatukseni selkiytyvät? Nyt kuullostaa siltä, että en haluaisi sitä enkä haluaisi tätä - mutta kukapa sikainfluenssaa haluaisikaan! En haluaisi ehkä edes ajatella tätä!

Viikonlopun kisat: osa B

Vaikeampikin osa suoritettu, Kokkolassa, triathlonin perusmatkan (1500/40/10) SM-kisassa. Kultaa huuhdoin tavoiteajassani - ja tähän ei voinut uskoa etukäteen... Myös matkalla usko oli vähällä loppua mutta toivo pysyi, ja onnistuin!

Uintiaika 33.05. Odotin hieman parempaa aikaa, mutta tyytyväinen olen tuohonkin, koska kovemmatkin ikänaiset nousivat ylös vähän minun jälkeeni. En uskaltanut uintimatkalla hötkyillä, ja ehkä se oli viisasta. Suunnistamiseen meni tietysti aikaa. Toisella kierroksella jouduin pitämään varani, etten polskuttanut aallonmurtajan toiselle puolelle. Olisi siinä ollut ihmettelemistä, kun ketään muuta ei olisi näkynyt... Vesikasvipelto-osuus oli myös mielenkiintoinen!

Pyöräilyaika 1.24.43. Pyöräily oli stressaavin jakso, koska harjoitteluni on ollut todella vähäistä. Kahdella viimeisellä kierroksella uskalsin vähän puristaakin, vaikka järkikulta kolkutti koko ajan: muista tuleva juoksuosuus, muista... Kiitän taas erityisesti kilpailun järjestäjistä liikenteenohjaajia: heidän osuutensa onnistuneessa pyöräosiossa on suuri!

Juoksuaika 59.15. Juoksu oli menestys, vaikka köpöttelyähän se oikeaan juoksemiseen verrattuna oli! Uskomatonta, että pystyin alittamaan tunnin tavoiteajan uinti- ja pyöräilyosuuden jälkeen! Polvituki oli hyvä - kipua tuli polveen vasta viimeisillä kilometreillä, ja se oli siedettävissä. En kävellyt kuin muutamia askelia juomapisteellä ja parissa muussa kohdassa.

Ykspihlajan Reiman väki saa erityiskiitokset myös mitalistien täytekakkukahvista: maistui kisan jälkeen tosi hyvälle! Kisan tuoma euforinen olo jatkuu vielä tänään!

PS. Viikonloppu antaa aiheen epäillä, että olen sukua sekä WALKMANille että IRONMANille... :)

Viikonlopun kisat: osa A

Helpompi osuus suoritettu. Kultaa huuhdoin - mutta sitä ei ollut vaikea arvata... Minne ne minun kilpakumppanini olivat kadonneet? Otin siis rennosti suunnitelmieni mukaan ja panostin kävelyyn teknisesti. Sykemittari näytti lopussa keskisykettä 140, 5000m:n aika 33.34,70. Viimeisellä kierroksella kävelin kovaa, niin kovaa kuin pääsin.

Nyt olo on epävarma. Mitenhän huomenna? Olinko tosi tyhmä, kun tänään kävelin? Löntystelin äsken majapaikasta kaupungille syömään pasta-annoksen ja palatessani takaisin jalat tuntuivat olevan muusia.. No, enhän huomenna vietä jaloillani kuin yhden tunnin kolmesta. Kaksi tuntia kuluu joka tapauksessa toisella tavalla. Noin puoli tuntia uiden ja noin puolitoista pyörällä. Niin että sama kai se... Jos ei onnistu, niin ihan oma vika.

Triathlonkisan valmisteluihin lisäisin vielä polvituen oston. Juoksua varten. Kaikki keinot - sallitut - käyttöön.

Valmisteluja

Pyörä huollettu, sykemittarissa uusi paristo ja tiiviste, tankkausjuomajauhetta, lenkkarit pesty... Pumppu on, korvatulpat on. Märkäpuku on. Juomarepun otan selkääni ajoon - siitä on ihan älyttömän kätevää hörppiä tarvittava vesi ajon aikana. Energiageelit täytyy vielä ostaa, samoin se kenkälusikka voisi olla näppärä apuväline kenkiä vaihtaessa.

Näiden lisäksi vaatteet ja jalkineet sekä perjantain kilpakävelyä varten että triathlonkisaan. Onhan tässä miettimistä, mutta yllättävän helpolta tuntuu kuitenkin. Harmillista kuitenkin, että kisat näyttävät kasautuvan tälle heinäkuulle. Olisi kiva, jos tietäisi olevansa ihan priimapalautunut ja hyvässä hapessa - sananmukaisesti - jokaista kisaa varten! Tein tiistaina pyörä+juoksuharjoituksen ja pikkuisen arvellutti jälkeenpäin, että oliko liian rankkaa. Tietysti voisin luovuttaa perjantain kävelystä, mutta en sitä tee. Sen sijaan aion - tunnustan jo näin etukäteen - kävellä kevyesti "hyvässä hapessa"...

Viikon alussa sain askarreltua tähän blogiini vihdoinkin kävijälaskurin. Yllätyin, että jo nyt lukema lähestyy sataa! Omia klikkauksia on tietysti jonkun verran, mutta ei nyt sentään noin paljon... Kiitos kaikille lukijoilleni! :)

Joroisille?

Olen pohtinut jo monta päivää, mitähän tekisi Joroisilla. Kuulemma siellä yleensä voi pitää sadetta, mutta voisihan sen lisäksi tehdä muutakin! Hurjat (ja naapurimaasta tulevat) ilmoittautuvat tietysti sekä pikatriathloniin että puolimatkalle, ja myös starttaavat molempina päivinä... Muistelen, että yltiöpäissäni (huom! en pelkästään päissäni) olen luvannut jotakin osallistumisen tapaista. Pohdinta oli saatava päätökseen sikäli, että tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä puolikkaalle.

Luovutin ajatuksesta osallistua puolimatkalle. En aio ilmoittautua, siitäkin huolimatta, että yltiöpäissäni olen sellaista luvannut. Totuus ja realismia on, että puolimatka (1900/90/21,1) on minulle liian pitkä. Ainakin tällä hetkellä. Uinti sopisi, mutta pyörä- ja juoksuosuudet ovat kisassa minulle liian pitkät. Palautumiseen kuluisi myös kohtuuttoman pitkä aika - elämää, ja kilpailukalenterissa merkintöjä, on myös Joroisten jälkeen!

Pikatriathlon ja perusmatkan triathlon ovat tällä hetkellä minulle sopivimmat kilpailumatkat. Näissä matkoissa uinnin osuus on myös suhteellisesti suurempi kuin puoli- ja täysmatkalla. Se sopii minulle.

Tämän pohdinnan tuloksena ilmoittauduin Joroisille pikatriathloniin (200/20/5). Siitä kyllä selvitään Joroisilla. Vähän harmittaa, että uinti on noin lyhyt, mutta pitänee uida lisää kilpailun jälkeen..

Itkuhälyytys

Kävinpä Pumpissa. En tänään vaan eilen, mutta nyt on pakko tästä kirjoittaa. Olin juuri nostanut kymmenen kiloa rautaa niskaani ja odottelin seuraavan liikkeen alkua, kun tuli hälyytys. Itkuhälyytys. "Vauva itkee, vauva itkee!", huudahdin puoliääneen. Kukaan ei reagoinut. Katselin ympärilleni kysyvästi. Kohta vieressäni oleva tyttö sanoi: "Ei se miun oo."

Systeemi jatkui. Minä huonokuuloinen jo ajattelin, että omianiko kuulin.. Sama toistui vielä toisen kerran - eikä kukaan muu reagoinut. Mutta kyllä siellä vauva oli, jossakin.

Hyvät nuoret naiset: luottakaa niihin miehiin, yleensä isiin, ja luottakaa myös lastenhoitajiin. Luottakaa niin, että ette pidä itkuhälyytintä päällä jumpassa tms. Sitä mahdollisuutta, että lapsi olisi ollut yksinään pelkän itkuhälyyttimen varassa äitiä odottamassa Pumpin ajan, en edes ota kuuleviin korviini. Jos lapselle ei ole hoitajaa, silloin jumpataan lapsen kanssa yhdessä.

Tällaiset kovaksikeitetyt Mammat kuin minä hyppäävät joka tapauksessa puoli metriä ilmaan, kun itkuhälyytin inahtaa! Raudasta huolimatta.

Luuseri 2.?

Luuseri vai viisas tällä kertaa? Suunnitelmissa oli lähteä Vantaalle Kuusijärven rykäsyyn tänään. Se merkitsisi autolla-ajoa mennen 230km ja seuraavana aamuna tullen 230km. Tulevana viikonloppuna on perjantaina verryttelynä 5000m kilpakävelyä Jyväskylässä ja lauantaina tosissaan SM-triathlon perusmatka (1500/40/10) Kokkolassa. Plus mennen ja mennen kaikki ne kilometrit autolla ja tullen yhteensä vielä enemmän... Luuseri vai viisas, kun jätänkin rykäsyn kilometrit ajamatta (autolla) ja teenkin harjoituksen täällä kotimaisemissa? Sorry teille, joita olisi ollut kiva tavata Kuusiksella.. :(

Pyörän voisi sen sijaan huollattaa. Kaikkeen ei pysty itse.
:(

SM-viestit Raahessa

LUM:n naisten kävelyviestijoukkue on nuorentunut aikaisemmista vuosista yhteensä noin 20 ikävuodella! Tänä vuonna kokoonpano oli Tiia, liisa, Sara ja kävelyjärjestys Tiia, Sara, liisa. Naisten SM-kävelyviestin tulokset


Suomen kesä näytti taas arvaamattomuutensa. Raahessa oli kylmä ja tuultakin riitti. Lauantaina satoi mutta sunnutaina sentään aurinko vähän pilkahteli pilvien lomasta. Muistelin aikaisempia SM-viestipäiviä, jolloin ainakin kahtena kertana on ollut varjossa +32 astetta! Kestävyyslajien kannalta viileä on parempi. Mutta katsomossa oli niin kylmä, että otsa oli kurtussa kuvassakin!


Oma kävelyosuuteni meni hyvin, ei sentään mitään omaa ennätysvauhtia, mutta silti hyvin. Onko yllättävää, että uintiharjoittelulla voi pitää kilpakävelykuntoa yllä? Olen tietysti tehnyt muutakin kuin uintiharjoittelua, mutta sitä kuitenkin eniten menneenä talvena ja keväänä. Tästä lajien sillisalaatista triathlonkuntokin selviää ihan piakkoin...

Kaikki lajit

Näin parin viikon aikana ohjelmaani kuuluu kaikki lajini: kilpakävely, triathlon ja uinti! Pidän siis yllä melkoista lajien sillisalaattia! Eilen tein kilpakävelyharjoituksen poikani Tuukan toimiessa "valmentajana", koska seuraava kilpailuni on osallistuminen 3x3000m:n kilpakävelyyn SM-viesteissä tulevana viikonloppuna. Tärkeintä harjoituksessa oli askeleen lyhentäminen. Tuukan apu olikin erinomainen, ja yllättävää kyllä, että kävely onnistui niinkin hyvin. Tuntui tietysti oudolta, mutta jostakin syystä hermotus toimi hirveän hyvin. Tein verryttelyn (johon sisältyi myös juoksua 4km) ja tekniikkaosion jälkeen viisi rentoa satasta askeleen hakemiseksi, ja ajat olivat aivan hirmuisen nopeat minulle... Eikä ne ajat tulleet edes ns. runttaamalla. Onpa ihme. Mitenhän kävely tänään sujuu? Ja mitenhän se sujuu sunnuntaina?

Illalla kiskoin märkäpuvun ylleni ja Karjala Triathlon polski neljän hengen voimin Mattilan kuopassa. Tämäkin harjoitus sujui hyvin - uinti tuntui erityisen kevyeltä. Olisin lähtenyt vielä ajamaankin, mutta kilpurini on mökillä erinäisten yhteensattumien takia. No, vielä ehtii harjoitella ennen Kokkolan SM-kisaa. Ainakin minä ehdin..!

Gdynia 27.6.09

Yleiskuva altaalta
Maalissa neljäsatasen jälkeen

Luuseri?

Olenko luuseri? Pelkuri, saamaton, avuton...? Tuntuu kyllä siltä, kun en yhden yhtä uintiharjoitusta märkäpuvulla ole saanut aikaiseksi tänä kesänä - en siis sitäkään, jota viimeksi suunnittelin! Olen niin älyttömän vilukissa nykyisin, että puhtia ei löydy, vaan nuo luuserin ominaisuudet tulevat esille... Tietysti tuo vilukissuus liittyy kuluvan kesäkuun lämpötiloihin oleellisesti, mutta en ihan helposti suostu nielemään sitäkään selityksenä.

Miten siis käy kesän triathlonkisojen? Epävarmuus hiipii mieleen. Tuntuu siltä, että joudun kasaamaan suorituksen/suoritukset siruista kokoon: 1. uinti. Piste. 2. pyöräily. Piste. 3. juoksu. Piste. Uinti ja juoksu ovat yksittäisinä suorituksina kyllä paremmassa, mutta pyöräosuus on huonommassa kunnossa kuin viime kesänä. Eilen juoksin yhtämittaisesti 1h 5min ja polvi kesti hyvin - tosin illalla se tuntui löysältä ja ikään kuin olisi sijoiltaan menossa... Mietityttää.

Vastatuulitraineri

Kaikkea uhmaten lähdin tänään klo 8.30 ajamaan kilpapyörällä, koska aamu oli kuiva ja kirkas. Lämpöä ei ollut kuin +10 astetta ja tuulikin melkoinen. Säätiedotuksen mukaan tuuli tosin vain 6 m/s, mutta kovat puuskat maantielle ja vaahtopäät järvelle se onnistui tekemään! Kyllä kulkee pyöräily surkean huonosti - ajattelin, kun painoin pitkää loivaa alamäkeä puuskaiseen vastatuuleen, mutta heti tuntuma parani, kun teinkin käännöksen ja lähdin loivaan ylämäkeen! Tosi kova kunto, kun ylämäkeenkin menee näin hyvin... Hyvä traineri - vastatuuli!

Iltapäivän harjoituksessakin aion käyttää vastatuulitraineria. Teimme Tuukan kanssa suunnitelman, että märkäpuku päälle ja järvellä 500m+500m, luodolle ja takaisin, vaahtopäiden seassa. Toinen varmistaa veneellä. Hieno suunnitelma! Onnistuukohan? (Palataan asiaan siis myöhemmin..)

Jatkuu..

Olen päässyt jo yli eilisestä harmituksesta ja elämä jatkuu... Selän kanitus helpotti iltaan mennessä kotikonstein kevyillä, rentouttavilla liikkeillä ja venytyksillä. Kylmägeeliäkin kului. Tunnin kevyt kävely muuten kuuluu tuollaiseen selän hoitoon minulla muiden hoitotoimenpiteiden lisäksi. Lantiossa/lonkassa/alaselässä on toisella puolella ihan selvä jumi: olen tiedostanut sen olemassaolon jo jonkin aikaa, kun eräs venytys ei onnistu toiselle puolelle tehtynä. Kyllä se siitä, olen ajatellut, enkä ole lähtenyt hoidattamaan sitä. No, nyt kostautui, ja huomenna sitten on vuorossa välttämätön pehmitys...

LUM:n vihreys myös viestijoukkueen kynsissä - vuoden 2007 huvittelua

Ja onneksi on selkä kunnossa: tänä iltana huvitellaan pikajuoksua jäljitellen (ei ole pokkaa mainostaa, että oikeasti juoksisin "pikaa"!). Mutta saahan tällaiset kestävyysurheilija-kuntoilijatkin yrittää nauttia vauhdin hurmasta! Me LUM:n kestävyysnaiset osallistumme lauantaina täällä Lappeenrannassa veteraanien SM-viesteihin. Toki pitää siis harjoitella... Salainen aseemme on hyvät vaihdot: luotetaan toisiimme kuin pässi sarviinsa ja viestikapula kulkee. Pikajuoksu tekee hyvää myös minun polvelleni. Vahvistaa mukavasti, eikä rasita - minun tapauksessani näin päin.

Harmitus

Tänään on Kuusijärvellä ensimmäinen triathlonrykäisy, jonne piti lähteä, mutta selkä - mokoma - laittoi viime yönä pisteen sille suunnitelmalle! En saanut nukuttua alaselän kivun ja jomotuksen takia. Syyt tiedän ja hoidonkin, mutta harmittaa ihan kamalasti. Että pitikin juuri nyt... Pikkuisen lohduttaa se, että sää ei ole kovin hyvä rykäisyä ajatellen. Minä vilukissa saattaisin jopa jäätyä järvessä.. Mutta lähteä en voi, ottaen huomioon, että ajomatkaakin tulisi suuntaansa reilusti. Miksi, miksi? Siksi siksi.

Toppablues

Suomen kesän varusteisiin kuuluu olennaisena osana toppatakki. Olenkohan jo aikaisemmin kertonut, että olen jo monen monen vuoden ajan tämän tiennyt, ja minulla oli käytössä pitkään sellainen vaalea vanha toppatakki, joka ei vaikuttanut liian talviselta kesämaisemaan. Nyt tuo takki on jo kierrätyksessä, eikä minulla ole ihan vastaavaa - ja siitäpä kärsin esimerkiksi tänään kovasti. Ulkona on +6 astetta lämmintä ja tuulikin on melko kova. Myös sataa, vettä. Huonosta säästä huolimatta ajoin maantiepyörällä 25km, ja siitä syystä ajoin vain sen 25km. Kylmältä tuntui. Toppavaatteita ei toki pyörän selkään ole syytä laittaa, mutta jälkikäteen olisi ollut niin mukavaa kääriytyä sellaisiin. Lopulta jotakin sentään löytyi kesämökin kaapista: kevyttoppahousut! Kylläpä oli mukavaa. Saunanlämmityskin sujui ihan toiseen tahtiin, kun ei tarvinnut kylmästä täristä.

Mikä alkaa?

Lasken päiviä: yksi, kaksi päivää. Mikähän sitten alkaa...? :) Tällä viikolla olen ihan sovinnolla keskittynyt työasioihin, enkä ole treenannut yhtään. Yksi täydellinen lepoviikko treeneistä on ihan paikallaan, kun tiedän, että sitten voi taas urakoida. Kesäksi on myös mukavia kisasuunnitelmia. Niistä enemmän myöhemmin...

Uintikevät

Rennosti, vaikka vakavaksi vetää jännitys! Uintikisoissa menee näköjään koko päivä, kun odotellaan startteja. Kestävyysurheilussa suoritus kestää ja kestää, mutta kas kummaa - kotimatkalle lähdetään kuitenkin monesti nopeammin!

Starttien välissä voi pulikoida - anteeksi verrytellä vaikkapa lastenaltaassa. Olen havainnut, että siellä on usein viisaampaa pysytellä pinnan alla, jossa näkee, missä pikku-uimarit kiitää. Yllä ja alla olevat kuvat ovat Heinolan hallista: lastenallas ja varsinainen uima-allas.


Seuraavat kuvat ovat Vantaalta Tikkurilan uimahallista. Tikkurilassa on 50m:n allas. Uiminen 50m:n altaassa on vähän hitaampaa kuin 25m:n altaassa, koska käännöksiä tulee vähemmän. Käännöksessä matkaa nopeuttaa vauhdin ponnistaminen altaan reunasta. Itse epäilin, että olen niin hidas kääntyjä, ettei eroa huomaa, mutta kyllä sen uiduissa ajoissa huomaa minullakin. Tikkurilan halli on valoisa ja kaunis.



Heinolan ja Tikkurilan kisojen tuloksia en ryhdy esittelemään. Taso pysyi samana kuin Imatran kisassa. Kokemusta karttui, siis myös pitkästä radasta.

Paperit kunnossa

Täyshulluja lähdössä

Hullun paperit kirjoitettiin tänä vuonna 266 henkilölle (mukana täyshullut, puolihullut ja varttihullut). Hulluus on siis lisääntymään päin.


Matkalla Lappeenranta-Vainikkala sää suosi kävelijöitä.


liisan paperit ovat kunnossa vuodeksi eteenpäin.

Kidutusta ja hulluutta

Postauksen otsikon mukaan elämäni kuullostaa kamalalta. Tässä on kuitenkin kootut selitykset:

Tänään veimme koululaiset koko päiväksi metsään oppimaan metsäasioita. Kiitän ihan näin julkisesti kaikkia tapahtumapäivän paikallisia järjestäjiä - kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja opimme paljon. Itse opin mm. istuttamaan puuntaimia ja sen, miten päin hirvellä on sarvet päässä. Mutta opin myös sen, että toppatakki ja -housut kuuluvat yhä Suomen kevääseen. Miten olenkaan voinut sen asian unohtaa? Vajosin niin alas, että kun kymmenvuotias oppilas katsoo minua anellen ja sanoo "tämä on kidutusta", olin hiljaisesti ihan samaa mieltä hänen kanssaan! Itsekin luulin lähestulkoon kuolevani siihen paikkaan, kun kylmää oli +6 astetta ja tuuli kovasti. "Pukeutukaa lämpimästi", olin sanonut monta kertaa edellisenä päivänä, mutta itsekään en osannut laittaa tarpeeksi ja oikeanlaisia vaatteita päälle! Arvata saattaa, että koululaisilla oli vielä vähemmän kuin aikuisella. Mutta täytyy todeta, että selvittiinhän siitäkin...

Huomenna olisi sitten toisenlainen totuuden hetki. Ihan oikeat Hullun paperit saa ravintola Ukko-Pekasta Vainikkalan asemalta, mikäli todistaa sitä olevansa kävelemällä Lappeenrannasta Vainikkalaan, noin 30km. Edellisen vuoden paperit menevät vanhaksi huomenna, joten kaipa tässä on ryhdistäydyttävä, vaikka tämänpäiväinen kylmäkäsittely vähän intoa laimensi. Nimittäin jos huomenna on kylmä, tuulee ja sataakin, mietin kyllä vakavasti, olenko todellakaan ihan niin hullu... Vai olisiko oikeanlainen pukeutuminen tässäkin tapauksessa se vastaus kysymyksiin?

Doktor Ernst Joseph Suhonen kirjoittaa kävelijöille Hullun paperit. Kuva Esa Rantanen

Toukouinnit Imatralla

Tänään uitiin Toukouinnit Imatran uimahallissa. Itse uin 50m ja 100m vapaauintia ja 100m rintauinnin. Tein ihan reilut parannukset tuloksiini, kuten suunnittelin. Tällä kertaa osasin uida todella järkevästi kaikki matkat: vinstaan rohkeasti vauhtia ja sataset hieman pidätellen alussa. Imatran halli on hyvin lämmin, niin että minäkään vilukissa en palellut, vaan uin hyvin lämpimänä jokaisen startin. Se varmasti paransi tuloksia...

Uudet ennätykset:
50m vu 36.37 (vanha 42.09)
100m vu 1.21.39 ( vanha 1.28.11)
100m ru 1.41.27 (vanha 1.46.56)

Mutta lupaan vieläkin parannusta tänä keväänä noihin aikoihin... Vielä on harjoittelukikkoja takataskussa.. Suunnitelmissa on uida myös yksi vähän pitempi matka, 400m:n vapaauintistartti.

Tutkittu juttu

Vasen polvi, joka vaivaa juostessa, on nyt tutkittu. Aikoinaan nuorena (yli 30 vuotta sitten - huh!) siinä oli vamma, polvi lukkiutui, mutta sitten taas kääntämällä oikeni. Silloin ei sen kummemmin tutkittu. Löysähkö se on ollut siitä lähtien, ja naksuu. Nyt kuvauksessa polvi näytti siistiltä, eikä leikkaukseen ole tällä hetkellä syytä. "Eihän sinusta maratonjuoksijaa tarvitse tulla, eihän", sanoi lääkäri. Suositteli lihasten vahvistusta. Tavallaan olen samaa mieltä, vaikka tavallaan surettaa, ettei pysty polven takia siihen, mitä haluaisi yrittää. Triathlonkisoissa juoksen sen, minkä pystyn, ja tyydyn sitten kävelyyn tarvittaessa, mutta triathlonkisoihin osallistun tästä huolimatta! Lisenssin hankin ihan kohta. Annan tasoitusta toisille juoksun takia, mutta osallistua aion!

PS. Huomenna on uintikisat Imatralla. Odotan, että saan parannettua tulosta varsinkin 50m:n ja 100m:n vaparissa. Täytyy yrittää korvata tuota juoksua uinnilla...

Kiitos

Tänään alkoi aamu spinningillä ja bodypumpilla. (Tällainen burn out -ihminen saa joitakin etuoikeuksia ihan lääkärin luvalla.) Tunsin kiitollisuutta spinningin vetäjää kohtaan - yksi minun lempivetäjistäni - joka todella osaa ja viitsii miettiä valmiiksi ajorytmit ja musiikit! Sellaisesta rytmin käytöstä pitäisi antaa palkassa lisäbonusta. Omasta puolestani annoin bonuksen kiitoksena.

No, nuo liikunnan ammattilaiset tekevät hommia työkseen, ja saavat siitä palkaksi rahaa. Tiedän, että hyvin suuri osa valmentajista tekee valmennustyötä yhtä ahkerasti saamatta siitä kuin pienen kulukorvauksen tai ei sitäkään! Pahimmassa tapauksessa palkka on haukut jonkun kateellisen toimesta. Valmentajan työ on joskus nurinkurista: ihmisten miellyttäminen ei ole se oikea ratkaisu. Tulokset syntyvät joskus toista tietä.

Tästä syystä tunnen kiitollisuutta tälläkin hetkellä heitä kohtaan, jotka edes piirun verran auttavat minua minun urheiluharrastuksessani! Ja valmentamisen nurinkurisuudesta voinen kertoa tuoreen esimerkin. Pekka-valmentaja Vantaalla sanoi lauantai-iltana suorat sanat minun kävelytekniikastani: asento takakenossa, etuaskel liian pitkä, veto alkaa liian myöhään, polvi ei pysy suorana ja takatyöntö jää liian lyhyeksi. Ai niin, meinasin unohtaa vielä kädet: liian hidas (hidastava) rytmi käsissä. Siispä yritin ja yritin. Näillä eväillä piti sitten startata sunnuntain 5000m:lle, ja kun lisäksi epäilin kuntoni kestävyyttä, niin olo oli melko surkea ennen kisaa. Kisan lopputulos oli kaikesta huolimatta - tai juuri sen takia, kiitos Pekalle - yllättävän hyvä. Aloitin varovasti ja kykenin lisäämään vauhtia kierrosten kertyessä. Tuomareilla ei ollut huomautettavaa - tsemppasin kovasti. Tulos ei ole mikään ihmeellinen, mutta se todisti, että aerobinen kuntoni ei ole laskenut, koska parantamisen varaakin on. Pystyin ohittamaan myös muutamia nuoria naisia loppukierroksilla.

Mutta tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan esitellä minun kisaani, vaan lausua kiitosta valmentajille, jotka minua tukevat: Pekalle kilpakävelyyn ja Jussille ja Juholle uintiin! Viime viikolla juoksutin Jussia uimatreeneissä hakemaan minulle juomapullon intervallien välissä - ja tunsin kyllä piston sydämessäni kun noin pahasti komentelin. (Yleensä muistan kyllä ottaa pullon ihan itse altaan reunalle.) Kuitenkin sitten yhdessä totesimme, että tämä juomapullon tarjoaminenhan ON valmentajan tehtävä! Mutta ehdottomasti kiitoksen kanssa! Kiitos.

Kevät kesken

Tänään pidin urheilusta lepopäivän ja vietin kokonaisen päivän kesämökillä. Päivän työ oli pihan haravointi, mutta päivän todellinen Teko oli lämpöistuimen asentaminen huussiin. Kuinkahan monta vuotta (vuosikymmentä) olen haaveillut siitä yksinkertaisesta lämpöisestä istuimesta huussissa?! Niin yksinkertainen, niin edullinen, niin mukava - ja niin kauan kesti ennen kuin sen sinne sain!

Huussiin liittyen kerron, että vastustan peruskoulumaailmassa eräiden ylempien tahojen ehdotusta siitä, että koulujen kesälomia siirrettäisiin alkamaan vasta juhannuksena ja kestämään pitemmälle elokuuhun. Nimittäin kyllä minä siellä mökin huussissa istun mieluummin kylmässä ja valoisassa (kesäkuussa) kuin kylmässä ja pimeässä (elokuussa). Lämpöähän täällä meillä Suomessa on vain satunnaisesti mutta valoa riittää aina juhannuksen molemmin puolin! Valo ratkaisee tämän loma-asian eikä satunnainen lämpö!


Aikaa oli myös seurata lintuja ja järven jäätä. Jäät näyttivät siltä, että kohta lähtevät, mutta eivät lähteneet tänä päivänä. Linnuista tunnistin telkän, sinisorsan, joutsenen (2 komeeta), peipposen, kuikan (laulusta) ja kurki lensi mökkimatkalla tien ylitse. Ja totta kai joku lokkikin odotteli mökillä jo avovettä... Mutta oliko se västäräkki, joka keikutteli pyrstöään jään reunalla, jäi tarkemmin katsomatta.

Uintia elvistellen

Eilen piti tehdä tarkistus ja uida uudestaan 3000m ottaen aikaa - etten nimittäin vaan vahingossakaan ole elvistellyt kertoessani, että olen uinut kolmosen tunnissa! Minuutin meni nyt yli, mutta vauhti ei ollut ihan rentoa ykköstä vaan paremminkin kakkostasoa uimarien tehoilla mitattuna. Kahden kilometrin jälkeen alkoi myös hartioissa painamaan ja melkeinpä jopa koskemaan, ja muistin tehneeni aikaisemmin iltapäivällä BodyPumpin... Samoin volttikäännöksiin ei enää meinannut löytyä potkuvoimaa. Mutta jatkoin sitkeästi, vaikka kierrosaikoihin tulikin aina muutama sekunti lisää. Todistin siis varmaan lähinnä itselleni, että en ole elvistellyt.

Olen muutama viikko sitten kaivanut pitkästä aikaa PEF-mittarin esille. PEF = uloshengityksen huippuvirtauksen mittaus, ja se liittyy astmaatikkojen hengityskapasiteetin mittaukseen. Therapia fennica kertoo mittauksesta seuraavaa: "Parhaiten PEF-mittaus sopii astmapotilaiden ventilaatiokyvyn muutosten seurantaan: sillä voidaan arvioida esimerkiksi lääkityksen, fyysisen rasituksen tai erilaisten altisteiden vaikutusta hengitystieobstruktioon." Varsinaista kuntoa PEF ei siis mittaa, mutta toki jonkinlaista, ainakin henkilökohtaista, hengityskapasiteettia kyllä. En ole ollut koskaan kovin ahkera PEF:n mittaaja, mutta itselläni on yksi erikoisuus tähän PEF:iin liittyen: kapasiteettini on erittäin reilusti kaikkien naisten viitearvojen yläpuolella (nyt tuli kuin tulikin se tekstin elvistelyosa!). Tämäntalvisen uintiharjoittelun myötä PEF-tulos oli vieläkin parantunut pari pykälää aikaisempaan verrattuna. Sukeltelulla olen sen aikaisemmankin kapasiteetin mielestäni lapsena itselleni hankkinut.

Yksinkertainen

Minusta on tullut yksinkertainen. Yksinkertainen anoppi. Toisin sanoen olen anoppi yhdelle ihmiselle maailmassa! Eilen oli sellainen tapahtuma, joka minusta sen teki! Onnea heille!

Olen mielelläni yksinkertainen. En jaksaisikaan olla mitään muuta. Tarkoittaako vanheneminen sitä, että yhä tyhmemmäksi ja tyhmemmäksi tulee? Tietää, ettei tiedä kaikkea, eikä pysty kaikkeen vaikuttamaan. Toisaalta on syntynyt aavistus siitä, että elämä voisi kantaa. Kaikesta huolimatta.

Lenkillä ollessani näin avovettä. Miten se kimmalsikaan kutsuvasti! Hetken auringonpaisteessa jo kuvittelin, miten kahlaan märkäpuvussani veteen ja uin...

Kilpakävelyä matolla

Veteraanikilpakävelyä matolla - ketä kiinnostaa?
Tämä on ensimmäinen video, jonka olen editoinut - ja hauskaa oli. Ihan itse tein!
Kovasti täällä harjoitellaan, kuten kuvasta näkyy.

Otsonipuhdistus

Käväisinpä hallissa uimassa pitkästä aikaa pelkkää rauhallista kelausta. 1 tunti = 3 km. Yllättävän hyvin on tuollainen uinnin rauhallinen matkavauhti kehittynyt näiden talven uintiharjoitusten myötä. Kaiken lisäksi nyt uin käytännössä koko matkan vapaauintia - yhden ohituksen taisin vetää rintauinnilla. Hyvältä tuntui!

Uinnin jälkeen keskustelin uimavalvojan kanssa mm. Lauritsalan uimahallin vedenpuhdistuksesta. Lauritsalan uimahallissahan on 100% otsonipuhdistus, ja klooria vain hiukan uimassa kävijoiden määrästä ja likaisuudesta riippuen. Tämä otsonipuhdistus on ainakin minulle allergikolle erittäin hyvä! Toisissa halleissa saan ihan selviä allergiaoireita - joskus jopa niin paljon, että luulen sairastuneeni uimassa. Saatan silloin aivastella uinnin jälkeen kuin pahassakin flunssassa. Olenpa onnellinen, kun saan käydä harjoitukseni uimassa otsonipuhdisteisessa hallissa!

Elämän murheet

Näin pitkänäperjantaina on ihan luvallista kirjoittaa lisää elämän murheista. Senhän olen jo kertonutkin, että elämän murheet välillä valvottavat minua ja sen, että parasta stressinhallintaa on liikunta ja urheilu! Niin kai nytkin.

Tosiasioista kerron sen, että olen eronnut. Jos ei avioliitto toimi eikä asioita saada sovittua, on parasta erota - tässä minun tapauksessa ei ennemmin vaan todellakin myöhemmin. Nämäkin elämän murheet ovat osaltaan olleet ylläpitämässä minun jatkuvaa ja ahkeraa liikuntaharrastustani. Mitä suurempi ahdistus, sitä pitempi lenkki! (Ei siis 'Mitä tyhmempi mies/nainen, sitä pitempi lenkki.') Nyt vielä kävi niin että ehdin jo luulla, että olen kohonnut sellaisen yläpuolelle, mutta ei. Matalatehoiset pitkät ja pitkähköt lenkit ovat yhä tarpeellista mielenterveyshoitoa.

Oulun uintikisojen jälkeen olen vähän etsiskellyt elämää, ja samalla on tullut pohdittua, miten jatkaisin treenejä. Tiesin jo etukäteen, että Oulu on vedenjakaja keväässä. Triathlonkisat lähestyvät ja lumi sulaa - kohta ajan minäkin ulkona pyörällä. Juoksussa oireileva polvi on magneetti/ röntgenkuvattu, mutta lääkäriin pääsen vasta myöhemmin, koska jouduin vaihtamaan ajan. Leikkausta tuskin saan, ellen maksa sitä itse. Lääkäri totesi jo etukäteen, että 'eihän sinusta tarvitse maratonjuoksijaa tulla, eihän...'! Hän ei kuullostanut kovin halukkaalta uhraamaan yhteiskunnan varoja minun polveeni ja juoksuharrastukseeni. No, jos uimari sitten.

Parantamisen varaa

Oulun uinneista yksi on ikuistettu videolle. Parantamisen varaa on sekä lähdössä ja uinnissa - katselkaa ja kommentoikaa jos jaksatte.

Oulussa 2

Päivän saldo:4., 5. ja 6. sija, jos nyt oikein muistan. Kokemusta kertyi paljon - nythän olen tehnyt jo yhdeksän uimastarttia koko elämäni aikana ja niistä kuusi täällä Oulussa!

Eiliset uinnit olivat teknisesti siistejä, mutta tänään tuli "perhosteltua" eli räpiköityä enemmän tai vähemmän. 100m:n vaparin tulos tosin parani noin 4 s, mutta teknisesti se oli surkea uinti. Kurkistelin milloin minnekin päin ja haukoin happea ihan epärytmissä. Rintauinti 50m meni kyllä siististi ja tuloksenikin parani. Perhonen 50m, oli sitten todellista räpiköintiä. Melkein haukkasin vettä toiseksi viimeisellä vedolla ja viimeinen oli sitten todellakin se viimeinen mahdollinen veto.

Tyytyväinen olen, kun sain SM-mastersuinneissa kaksi pronssia. Näistä ensimmäisistä mitaleista olen ylpeä!

Oulussa 1

Päivän saldo: 2 pronssia/3 lajia. Kolmannessa lajissa yhdeksäs ja viimeinen sija - siinä nähtiin se apinan raivo, jota ei nähtävästi ole. Nuo 200m rintaa ja 100m sekauintia sujuu todellakin paremmin. Mahdollisesti laitan vaparin (50m) suorituksen tänne katseltavaksi, kunhan tekninen puoli pelaa. Se on siis se surkein suoritus, josta EI kannata kuitenkaan katsoa mallia!

Ookko nää...?

Ainakin oon Oulussa. Ainakin kisapaikan lähellä. Junassa nukkuminen sujui jotenkuten. Viiden aikaan yläkerran nuoren naisen paksu tenttikirja kopsahti selkääni (ei sentään ihan päähän), enkä kyllä sen jälkeen oikeastaan nukkunut. (Nukuinko sitä ennenkään, on hyvä kysymys...) Laitoin kirjan lattialle, mutta kohta oli tyttö rähmällään lattialla etsimässä jotakin. Ai niin, muistin, että jalkoihinikin kopsahti jotakin, ja annoin yhden kännykän etsijälle jaloistani. Yes yes, tosi hyvä valmistautuminen kisaan, mutta onhan sitä ennenkin valvottu... Nyt vaan tuntuu yläselkä ja hartiat olevan jumissa, melkein pyörryttää. Voi, kun pääsisi jo omaan hotellihuoneeseen vähän venyttelemään! Mutta jos ei, niin näillä mennään tämä päivä.

Kohta apinan raivolla 50m vapaata. Sitten sammakon voimilla kaksisataa. Viimeisenä uidaan sekaa, mutta silloin ei ainakaan pää saa olla sekaisin, että muistaa lajit ja käännökset, yms, yms. Tässähän on aika paljon ajattelemista meikäläiselle.

Tsemppiä tarvitaan

Mastersien lyhyenradan SM-kisojen osallistujaluettelo on netissä. Kaikkien lajiin osallistuvien luettelo peräkkäin ikäsarjasta riippumatta saa aikaan hauskan reaktion: silmät tihrussa yrittää ottaa selville, ketkä kuuluvat samaan sarjaan kuin itse! Mitkä ovat mahdollisuudet, kuinka kova tsemppi pitäisikään ladata... Huh. Ihan rupesi silmiä kirveltämään, kun niitä tihrustin. Tsemppiä tarvitaan, sen sain selville. Ja tihrustus taitaa nyt riittää. Menköön miten menee. Sittenhän voi sanoa, kuten tyyliin sopii: yritin parhaani - tänään se riitti tähän...

Hallintaa

Parhaat stressinhallintakeinot ovat:
1. liikunta ja urheilu (ei penkkiurheilu)
2. nukkuminen
3. tervellinen ravinto
4. taiteen harrastaminen
5. ystävyys
6. ammatillinen terapia-apu
7. rukous
8. hemmottelu
9. lääkkeet ja nautintoaineet

Huomatkaa, että laitan liikunnan ja urheilun numero ykköseksi. Sijat 4-8 ovat mielestäni sijoitettavissa myös erilaiseen järjestykseen mieltymyksen mukaan. Listan viimeisistäkin voi joskus olla apua. Kertokaa, jos unohdin jotakin tärkeää listalta.

Tähän stressinhallintapohdintaan minut vei viimeksi lukemani kirja: Kun rakkaus ei riitä, Äidin kamppailu lapsensa puolesta (Jenny Lexhed, Tammi, 2009). Tuttua oli sikäli, että minäkin olen istunut äitinä erikoislääkärin edessä, joka napakasti ja selvästi, melkeinpä vihaisesti, on minulle sanonut: "Teidän lapsenne on joka tapauksessa autistinen". Joka tapauksessa - jokatapauksessa! Tänä viikonloppuna tämä "jokatapaus" on ollut seurakunnan isosleirillä ja nuorisoteatterin kahdessa esityksessä mukana. No, äidin stressipisteet ovat ainakin olleet korkealla vuosikausia, mutta ehkä se sitten auttoi sen, että tämä "jokatapaus" on ihan pärjäävä ihminen tällä hetkellä. Ja äidin stressiinhän auttaa muun muassa se liikunta ja urheilu... :)

Lexhedin kirja on hyvä lukea, jos aihepiiri kiinnostaa tai on henkilökohtaisesti läheinen. Toisaalta olisin toivonut, että kirjan perspektiivi katsella näitä asioita olisi hieman laajempi. Nyt Lexhed on vielä liian lähellä tapahtumia. Teksti on enemmänkin yksityiskohtien kerrontaa kuin kokonaisuuden näkemistä johtopäätösten tekoa varten. Tosin muutaman kerran Lexhed tuohon kykenee kaiken ahdistuksen, tuskan, väsymyksen ja kuntoutusviidakon keskellä. Toivottavasti hän kirjoittaa kymmenen vuoden kuluttua uuden kirjan.

Sekasellaista

Kun kisat lähestyvät, on syytä harjoitella laji alusta loppuun. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa 100m:n sekauinnin kilpailunomaista suoritusta. Perhonen, selkä, rinta, vapaa... Ajatus oli mukana ja kaikki onnistui. Itse asiassa se oli varsin kiva uinti.

Uinnin mastermestaruuskisoissa starttaan 6 kertaa:
50m VU, 200m RU, 100m SKU, 100m VU, 50m RU, 50m PU.
Puolitoista viikkoa on aikaa koitokseen.

Kilpakävelyn merkit

Kuten aikaisemmin kerroin, että yksi viikonloppu sujuu maaliskuussa kilpakävelyn merkeissä, niin niinhän se nyt meni. Olin Vierumäellä viiden nuoren (yksi oma) ja Pekka-valmentajan kanssa. Toiset olivat aloittaneet leirin jo torstaina, mutta minä tunnollisena tein työviikon loppuun ja huvittelin vasta töiden jälkeen. Nuoret tekivät varsin onnistuneet kilpakävelytreenit noin kokonaisuutena - minä poimin itselleni hauskat ja sopivat, sekä pohdin valmennusta. Miksi toisten vetämät treenit ovat parempia kuin toisten? Yksi selitys ainakin on kokemus. Kokenut valmentaja tietää, millainen kokonaisuus harjoituksista on rakennettava ja tunnistaa esim. millä vauhdilla kunkin urheilijan on harjoitus tehtävä. Yksinkertaista.

Vanha ja väsynyt - tai ainakin väsynyt

Woi woi - elämän murheet valvottivat viime viikolla muutamana yönä muutamat kolme tuntia. Ja johan heti tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi - tai vähintäänkin väsyneeksi. Suosiolla pudotin treenimäärää. Saldoksi lasken nyt kuntopyörää 1 h 45 min, uintia 3h 35 min (7 500m) ja kävelyä 20 min. Onneksi on tätä voimaa varastoituna kuntoon ja treeneihin - heti kun pudottaa treenimäärää, niin tavallisen arjen jaksaa paremmin. Töissä eivät edes huomanneet, että olen valvonut!

En tiedä, onko minulla lupaa tai oikeutta tuntea itseäni vanhaksi. HS:n Odotettavissa oleva elinikä -laskurin mukaan olen about puolessavälissä elinikääni! Eihän silloin voi vanha olla. Mutta onpa absoluuttinen ikäni aivan mitä tahansa ja samoin myös odotettavissa oleva elinikäni, toisen laskurin mukaan ns. elämyksellinen ikäni on aivan muuta. Tuon laskurin mukaan ikäni on jo yli 65 vuotta! Elämyksellisesti on jäljellä enää 18,8%. Sekö tarkoittaa siis sitä, että odotettavissa ei ole enää kovinkaan paljoa? Täytyy jo toisen kerran sanoa "woi woi...".

Mutta onpahan sentään jotakin kokemista jäljellä: osallistuminen uinnin Mastersmestaruuskisoihin häämöttää yhä lähempänä ja todellisempana tällä hetkellä! Ostin tänään nimittäin matkaliput Oulun junaan, ja takaisin myös tietysti. Makuuvaunuun, jossa työnnän tulpat korviin jo ikään kuin harjoituksena uintia varten... Ei vettä eikä melua.

Loman lopuksi

Kiitettävä treeniviikko. Uintia kerääntyy näköjään paljon, hiihto tällä kertaa kakkosena, koska tänään tein pitkän hiihdon. Tässä viikon saldo, yhteensä 12 h 50 min:

uinti 4 h 25 min
hiihto 3 h 35 min
kävely 1 h 20 min
juoksu 30 min
Spinning 2 h
BodyPump 1 h

Tänään hiihdin Lappeenrannan lentokentän ympärillä ja Huhtiniemessä, jossa viime kesänä kisattiin SM-maastotriathlon ja -duathlon. Huomattavasti helpompaa oli suksilla kuin polkupyörällä... Kuvassa on piakkoin tapahtumassa SM-duathlonin startti Huhtiniemessä viime kesänä. Itse en kisannut, kun edellisen päivän triathlonkierrokset jo veivät kaikki mehut... Huono kunto liisalla.


Suht'koht valmiina olen alkaviin maaliskuun työviikoihin. Tällaista treeniviikkoa ei ole luvassa vähään aikaan.

Lomalla III, köyden jatkeena

Köyden jatkeena? Lue vaan eteenpäin. Se ei ole sitä, miltä kuullostaa...

Tulisi muuten melkoisen kova treeniviikko, jos jatkaisin samalla tavalla kuin nyt on alkuviikko mennyt! Tänään nimittäin oli vuorossa aamupäivällä kilpakävely matolla Paavon kanssa ja illalla vielä uinti. Kilpakävelyharjoituksena teimme verryttelyjen lisäksi 5x6 min/1' nousevilla vauhdeilla, viimeinen oli lähellä minun kilpailuvauhtiani. Uintiharjoituksena oli voimaharjoitus, joka ei sikäli kyllä ollut paras valinta tälle illalle, että kohtalaista rasitusta on kertynyt alkuviikosta tämän treenin alle. Mutta halli oli tänään hyvin hiljainen ja siksi sen tein nyt. Niitä voimaharjoittelun apuvälineitä kun ei viitsi käyttää silloin, kun altaassa on vipinää.

Apuvälineinä oli ensinnäkin köysi, jonka toisen pään kiinnitin vyötärölle. Köysi sekä toinen pää jäi Jussi-valmentajalle. Sitten minä lähdin uimaan. Köysi kiristyi, kun olin lähellä altaan toista päätä, ja siinä sitten kauhoin uimalla niin kovaa kuin jaksoin. Viimeistään minuutin kuluttua tuli vihellys ja käsky lopettaa. Aika hauskalta tuntui lillua takaisin köyden jatkeena, kun valmentaja veti köyden takaisin! Olisin kyllä voinut uida ylivauhtistakin takaisin, mutta olin usein niin väsynyt, että lilluminen oli paras ratkaisu!

Toinen köysiviritelmä oli myös vyötärölle sidottava köysi, mutta perässä seilasi pakka superlonia. Siinähän sekin lillui ilmaisessa kyydissä ja hidasti ja teki raskaammaksi minun uintisuoritustani!


Lauritsalan uimahalli
(kuva www.lappeenranta.fi)
Pitäisikö ihan kehua? Nimittäin me mastersuimarit saamme kyllä todella hyvää palvelua eli valmennusta Lappeenrannan Kisa-Tovereissa! Ja vielä kun harjoituksemme ovat Lauritsalan uimahallissa, joka on minusta tosi kodikas ja mukava halli, niin mikäs on täällä Lappeenrannassa treenatessa. Useimmiten olen treeneissä kahden (+ minä) uimarin kanssa samalla radalla, eli tilaa on todella riittävästi.

Mutta - jos joku jaksoi lukea tänne asti - en jatka tätä viikkoa samaan tahtiin. huomenna on lepopäivä, ja sitten katson, mitä on viisasta tehdä loppuviikosta.

Lomalla II

Sunnuntaina sotkin sauvakävelyä reilut kaksi tuntia. Sotkemiseksi sitä voi sikäli nimittää, että samalla satoi lunta ja kävely tuntui raskaalta. Ja taas aivot raksuttivat samaa tahtia jalkojen kanssa - jouduin ajattelemaan sellaisia asioita, joita en välttämättä haluaisi ajatella! No, onneksi teen sauvakävelyä nykyisin harvoin...

Maanantaina olinkin sitten jo valmis kovempaan treeniin. Aamulla 50 min kävely + juoksu -yhdistelmää matolla. Reipasta juoksua oli 10 x 2 min, 30-60 s palautuksella. Siihen päälle 1 tunnin spinning. Lempiohjaajani oli töissä - hän jaksaa panostaa musiikin valintaan rytmin perusteella, ja vetää spinnigin kaikin puolin haastavasti. Illalla vielä tunnin uinti, jolloin tein yksinäni valmentajan suunnitteleman treenin, 2400m.

Tiistaina (tänään) lepäilin tyttären kanssa ladulla aamupäivällä puolisen tuntia. Nyt illalla selvitin taas uintritreenin, 2700m, vaikka uinnin aluksi tuntui ihan selvästi, että jumissa ollaan! Siinähän sekin jumi aukesi. Tehtiin startti- ja maaliintuloharjoituksia, tekniikkadrillejä ja potkujakin. Hauskinta oli vaparin kädet + perhospotku (50 m) sekä erityisen hauskaa perhosen kädet + vaparin potku (50 m)... Sykekin tahtoi vähän nousta....

Anneli-uimavalvojan kanssa sitten vielä turistiin puolisen tuntia niitä näitä. Lopulta taidettiin päätyä siihen, että minä lähden sitten Ouluun uimaan mastersmestaruuskisat, oli miten oli. Kerranhan täällä vaan eletään...

Lomalla

Tämän päivän saldo:

Spinning 1h
BodyPump 1h
Uinti 1h

Tänään uin pitkästä aikaa ilman varsinaista treeniohjelmaa, vain rauhallista kelausta. Tunnista kertyi matkaa yhteensä 2500m, muistaakseni neljällä juomatauolla. Tein itselleni matkatestin: rauhallisesti kelaamalla 2 x 500m vaparia, aika ja sykkeet muistiin. Vertasin kolme kuukautta sitten tehtyyn puolen tonnin uintiin sekä aikaisempiin rauhallisiin puolikkaisiin. Kehitystä oli tapahtunut, ihan reippaasti. Aika parantunut, sykkeet matalammalla. Ei kai treeni tehoa?

Hallikausi jatkuu

Hallikisojen (yleisurheilu) jälkeen on hyvä jatkaa hallikautta uimahallin puolella! Helmi-maaliskuun suunnitelmissa on uintia ja uintia, säestettynä pk-harjoittelulla lajeina kuntopyörä/spinning, hiihto ja kävely. Yksi viikonloppu menee maaliskuussa kilpakävelyn merkeissä Vierumäellä ja sitten tähtäimessä on uinnin mastersmestaruuskisat Oulussa. En ole vielä ilmoittautunut, mutta yksi askel on jo Ouluun otettu - nimittäin majoituksen tilaus. Voihan sen vielä peruuttaakin, jos alkaa hirvittämään...

Tuleva viikko on minulla lomaviikko. Kolmena edeltävänä vuonna olen ollut maaliskuussa myös virkavapaalla, ja viettänyt 2-3 viikkoa Italiassa, Tirreniassa treenaamassa kilpakävelyä Hevi Hard Walk -teamin matkassa. Tänä vuonna, kun ei ollut mahdollisuutta lähteä Italiaan, vietän tämän lomaviikon aivan mielelläni kotosalla. "Oma koti kullan kallis" - ja treenipaikat myös! Toivon aurinkoista maaliskuuta, niin hiihtokin on hienoa!

Treenin sillisalaatti

Pitää esitellä tämän päivän liikuntasaldo, koska se on niin erikoinen sillisalaatti olosuhteiden saneleman pakon, sattuman ja tietysti luontaisen innon takia. Mallipäivä fiksusta treenaamisesta tämä ei ole. Mutta tulipahan treenattua monipuolisesti - jotakin hyvää sentään.

Kuntopyörä 20 min
Kilpakävely 25 min + Juoksu 15 min
Vesijuoksu 20 min + Uinti 20 min

Todella paha

Viikonlopun juoksuosuus myös suoritettu. Ylsin siihen tulokseen, jota odotinkin = hävisin kolmisen minuuttia jokaiselle sarjalaiselleni. Varsinainen juokseminen ei ollut paha kokemus. Polvikin antoi juosta. Mutta todella paha oli Liikuntamyllyn sisäilma, joka saa useat, erityisesti astmaatikot, tuntemaan erittäin epämiellyttäviä tuntemuksia hengitystiehyissä! Järkyttävää! Tuli koettua sisätilassa se, mitä olen yrittänyt välttää jättämällä pakkaskilpailut ulkona väliin! Heräsi kysymys, onkohan hallissa kaikki ihan kohdallaan, kun heti tuntui helpottavan, kun pääsin ulos ovesta pakkaseen (juuri sinne, mikä yleensä on eräänlaista myrkkyä hengitykselle).