Kiitos

Tänään alkoi aamu spinningillä ja bodypumpilla. (Tällainen burn out -ihminen saa joitakin etuoikeuksia ihan lääkärin luvalla.) Tunsin kiitollisuutta spinningin vetäjää kohtaan - yksi minun lempivetäjistäni - joka todella osaa ja viitsii miettiä valmiiksi ajorytmit ja musiikit! Sellaisesta rytmin käytöstä pitäisi antaa palkassa lisäbonusta. Omasta puolestani annoin bonuksen kiitoksena.

No, nuo liikunnan ammattilaiset tekevät hommia työkseen, ja saavat siitä palkaksi rahaa. Tiedän, että hyvin suuri osa valmentajista tekee valmennustyötä yhtä ahkerasti saamatta siitä kuin pienen kulukorvauksen tai ei sitäkään! Pahimmassa tapauksessa palkka on haukut jonkun kateellisen toimesta. Valmentajan työ on joskus nurinkurista: ihmisten miellyttäminen ei ole se oikea ratkaisu. Tulokset syntyvät joskus toista tietä.

Tästä syystä tunnen kiitollisuutta tälläkin hetkellä heitä kohtaan, jotka edes piirun verran auttavat minua minun urheiluharrastuksessani! Ja valmentamisen nurinkurisuudesta voinen kertoa tuoreen esimerkin. Pekka-valmentaja Vantaalla sanoi lauantai-iltana suorat sanat minun kävelytekniikastani: asento takakenossa, etuaskel liian pitkä, veto alkaa liian myöhään, polvi ei pysy suorana ja takatyöntö jää liian lyhyeksi. Ai niin, meinasin unohtaa vielä kädet: liian hidas (hidastava) rytmi käsissä. Siispä yritin ja yritin. Näillä eväillä piti sitten startata sunnuntain 5000m:lle, ja kun lisäksi epäilin kuntoni kestävyyttä, niin olo oli melko surkea ennen kisaa. Kisan lopputulos oli kaikesta huolimatta - tai juuri sen takia, kiitos Pekalle - yllättävän hyvä. Aloitin varovasti ja kykenin lisäämään vauhtia kierrosten kertyessä. Tuomareilla ei ollut huomautettavaa - tsemppasin kovasti. Tulos ei ole mikään ihmeellinen, mutta se todisti, että aerobinen kuntoni ei ole laskenut, koska parantamisen varaakin on. Pystyin ohittamaan myös muutamia nuoria naisia loppukierroksilla.

Mutta tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan esitellä minun kisaani, vaan lausua kiitosta valmentajille, jotka minua tukevat: Pekalle kilpakävelyyn ja Jussille ja Juholle uintiin! Viime viikolla juoksutin Jussia uimatreeneissä hakemaan minulle juomapullon intervallien välissä - ja tunsin kyllä piston sydämessäni kun noin pahasti komentelin. (Yleensä muistan kyllä ottaa pullon ihan itse altaan reunalle.) Kuitenkin sitten yhdessä totesimme, että tämä juomapullon tarjoaminenhan ON valmentajan tehtävä! Mutta ehdottomasti kiitoksen kanssa! Kiitos.