MM-kisafiilis...

.. löytyi viime tipassa: radalla starttipistoolin laukauksen jälkeen! Sitä ennen ei naurattanut yhtään, ja tein valmistautumisen hyvin konemaisesti vanhan kaavan mukaan. Verryttelin, venyttelin, kävelin ns. aukivedot, kävin vessassa... Kokoontumiseen olin tunkemassa ensimmäisenä (kukaan muu ei vielä edes halunnut sisään), eikä yhtään haitannut, että chipin kanssa ei saanut enää muualle mennä. Toiset kilpailijat juttelivat, minä mökötin mieli mustana.


Aloitin kävelyn varovasti, mutta heti ensimmäisen kierroksen jälkeen otin oman paikkani ja jatkoin. Jalat tuntuivat toimivan ihan hyvin, eikä kukaan tuomareista hyökännyt näyttämään huomautuslaikkaa. Olin todella huojentunut. Sää oli lämmin ja aurinko porotti taivaalla. Käytin sieniasemaa hyväkseni melkein joka kierroksella - otin sienen ja valutin vettä päälleni. Se oli mielestäni viisaampi ratkaisu kuin hidastaa vauhtia juomisen takia. Sitä paitsi ei puolen tunnin kisassa edes tarvitse juotavaa! Stadionilla olevat suomalaiset kannustivat jokaisella kierroksella, ja fiilis nousi korkeammalle kierros kierrokselta.

Kolme kilometriä meni noin kuuden minuutin kilometrivauhdilla, mutta viimeisillä kahdella kilometrilla vauhti vähän hidastui. Saavutin kuitenkin kauden parhaan tuloksen - se on hyvä ottaen huomioon lämpimän ilman! Punaisia en saanut yhtään, enkä edes yhtään huomautusta tuomareilta! Se on hyvä saavutus, koska tuomaristo oli kansainvälistä.

Kyllä oli helpottunut ja hyvä olo kilpailun jälkeen! Erityisesti saamani kannustus nosti kisafiiliksen niin ylös, että palasin vielä seuraavana päivänä Lahteen itse kannustamaan suomalaisia kävelijöitä. Veteraanikävelijät saivat ratakävelyissä eri ikäsarjoissa yhteensä 7 mitalia, osa miehille, osa naisille. Hylkäyksiäkin tosin tuli suomalaisille paljon. Toki muitakin kävelijöitä hylättiin.

Raskas laji vaatii kevyet huvit ja erityisen koukkupolvisen palauttelun:

MM-kisafiilis

MM-kisafiilis on kadoksissa, mutta sitä etsitään! Kyseessä on veteraanien yleisurheilun MM-kisat, jotka järjestetään Lahdessa 28.7.-8.8.2009. Itse olen ilmoittautunut 5000m:n ratakävelyyn, ja naisten ratakävelyjen startit ovat huomenna Lahden Radiomäen kentällä - äääks!

Kilpakävely ei ole jokamiehen ja jokanaisen laji. Ja kilpakävelijä ei saisi huidella muissa lajeissa ennen tärkeitä kilpailuja - kuten minä olen nyt tehnyt... Mitäs minä sanoin -fiilis ja omantunnon kolkutukset on nyt päällä. Jos kolme punaista lävähtää, niin selityksethän on jo täällä annettu.

Naisten ratakävelyjä kävellään huomenna pitkin päivää tasaisin väliajoin Radiomäellä. Suomalaisilla on myös kovia veteraaninaiskävelijöitä mukana, ja toivon, että he yltävät mitaleille. Jopa kultaa on erään naiskävelijän mahdollista saada... Minun sarjassani juhlijat kantavat Kanadan, Britannian, Italian tai Etelä-Afrikan lippua. Minä yritän päästä maaliin.

Pitkäjärven yliuinti

Tuonne ja takaisin:


33 uimaria tai uimari/triathlonistia starttasi eilen Pitkäjärven yliuintiin Espoossa. Matka oli mitattu suorinta reittiä 2100m, mutta kukin teki itselleen sopivat mutkat mielialan mukaan. Sää oli lämmin puolipilvinen, tuulta oli järvellä jonkin verran. Veden lämpö 20,5 astetta. Uimarit uivat pääosin ilman märkäpukua, mutta tuntemani triathlonistit vetivät märkäpuvun päälleen. Tapahtuma ei ollut kilpailu, mutta kaikille otettiin aika ja nimikirjoitus rantautumisen yhteydessä. Näin varmistettiin, että kaikki nousivat rannalle...

Minä uin märkäpuvussa. Avovesiuinnit ovat jääneet kuitenkin melko vähäisiksi tänä kesänä, joten en uskaltanut lähteä ilman. Tämä matka on pisin avovesiuintini. Menomatka oli sellaista tasaista tunnustelua ja tasaista polskimista. Löysin erittäin hyvän ja tasaisen rytmin. Nautin uinnista. Menomatkaan käytin aikaa 20min ja risat.

Kääntymisen jälkeen paluumatkan ensimmäinen ongelma oli, että pelkäsin pamauttavani yhteen jonkun jäljessäni uivan kanssa. Olen kerran täräyttänyt yhteen erään uimarin kanssa uimahallissa ja se sattui ihan kunnolla! En halunnut samaa avovedessä... Kun järvenselkä näytti autiolta, ryhdyin uimaan. Toinen ongelma - mutta voitettavissa - oli tietysti jonkunlainen sivuaallokko. Kolmas ongelma oli heikko näkyvyys auringonvalon ja huurtuneiden lajien yhteisvaikutuksesta, ja sitä piti vain sietää. Olin tosi iloinen, kun havaitsin Marja-Leena -uimarin keltaisen uimalakin vieressäni! Tätä merkkiä en kadota, päätin. Uimme satoja metrejä vierekkäin, ja lopuksi tietenkin iski kilpailuvietti... Vaihdoin uintirytmiä ja sain vedettyä vähän eroa, ja nousin meistä kahdesta ensimmäisenä. Marja-Leena oli kyllä oikeasti vahvempi, koska hänellä ei ollut märkäpukua - kiitokset hänelle henkisestä tuesta! Kokonaisuintiaikani oli 41.25.

Ja lisää pukkaa kiinnostusta avovesiuintiin. Yhä hullumpaa olisi kuulemma tarjolla: ensi lauantaina 3km... Ajatuskin jo kiehtoo... :)

Ei hiventäkään

Ei järjen hiventäkään ollut keskiviikon tekemisissä! Kävelin aamulla reippaasti 19km suurta ympyrää lapsuuteni maisemissa. Kaksi kierrosta - suuret ympyrät siis... Hyvä happitreeni, voisi todeta, mutta hyvyys ja järjellisyys asettuu uuteen valoon, kun kerron, että illallahan oli kilpakävelykisa! Olin ilmoittautunut Uudenmaan piirin pm-kisaan Porvooseen 5000m:n kävelyyn, koska lähempänä ei sitä ollut tarjolla.

Toisaalta tarkoitus ei ollutkaan yrittää tulosta Porvoossa, vaan vain kilpakävellä. En ollut tehnyt yhtään kilpakävelyharjoitusta kisan alle - vain triathlonia ja tavallista kävelyä. Sen kyllä huomasi. Tätä velkaa maksoin koko rahan edestä 5000m:n ajan (33.06,85). Polvet olivat niin pehmeän tuntuiset, että pelkäsin jo hylkäystä mokomien koukkupolvien takia...

Koukkupolven huomautuksen merkki

Raskasta kävelyssä on juuri se, että säännön mukaan "Etummaisen jalan täytyy olla suorana (ei taivutettuna polvesta) maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa.” Kun tämän tekniikka ei ollut hallussa, niin sitten harjoittelin sitä kisassa. Stressaavaa oli. Mielessäni vannoin, että tämä itsensä kiusaaminen loppuu tähän, ihan varmasti...

Kävelijän toinen stressinaihe on maakosketus, mutta minulla ei ollut sen puuttumisesta pelkoa tällä kertaa. Merkkinä näin: Puutteellinen maakosketus

Tämän merkin viesti sanallisesti on: "Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny." Huomautus annetaan merkkiä näyttämällä, jos sääntö ei toteudu.

Uudenmaan piirin kiltit tutut tuomarit todella auttoivat tällä kertaa kilpakävelijän maaliin lempeillä huomautuksillaan: "Voi liisa, koeta nyt saada se oikea/vasen polvi pysymään suorana..." ja "Nyt on toinen hyvä, mutta se toinen ei sen sijaan toimi...". Alkoi jo ihan nolottamaan, että onko tämä näin surkeeta... Surkeeta oli, eikä valmistautumisessa mukana järjen hiventäkään.

Absolutely...

Aivan varmasti palautuminen triathlonkisasta tapahtuu nopeammin kuin palautuminen kilpakävelykisasta! Näin voin vakuuttaa, kun tämä kokemukseen perustuva tutkimus etenee viikko viikolta ja vuosi vuodelta... :) Jos joku ei usko, niin tervetuloa vaan kokeilemaan!

Kovasti tekisi mieli ajella kilpapyörällä ja varsinkin juosta, mutta seuraavat tapahtumat sekottavat taas pakkaa. Pikkuisen sentään pitää varautua niihin. Kilpakävelyä pm-kisassa - minulle vain tunnustelua ja sopeutumista - ja 2100m pitkä retkiuinti (hmmm... retki... minnehän ne eväät laittaisi?). Sitten alkaa jo veteraanien MM-kisatkin häämöttämään, lajina kilpakävely. En olekaan koskaan kilpakillut MM-kisassa! Matka on vaivaiset 5000m, mutta pitemmät matkat olisivat sekoittaneet puolestaan tulevat triathlonhuvit...

Arvoituksen ratkaisu

Olin palautunut edellisistä kekkereistä, mutta nyt väsyttää! Joroisten pikatriathlonissa otin tiukemmin, kun matkat olivat lyhyet, ja se tuntuu. Uintiosuus oli ainoa, jossa vähän mietiskelin, mutta polkiessa ja juostessa ei ollut aikaa.. Poljin niin kovaa kuin jaksoin. Silti juoksu meni hyvin - kuulemma näyttikin hyvältä, voiko olla totta? Pyöräilykaverit jäivät lopullisesti taakse. Tekee hyvää saada tällaisia positiivisia kokemuksia juoksusta, johon minun pitäisi keskittyä enemmän!

Etsi ja löydä omasi! Joroisten triathlonin puolimatkalla oli tänä vuonna osallistujia paljon.

Omansa löysivät.

Arvoitus

Olenko palautunut viime viikonlopun kisoista (5000m kilpakävely + perusmatkan triathlon) on arvoitus, joka selviää huomenna. Tällä viikolla olen yrittänyt palautella lepäämällä sekä seuraavilla harjoitteilla:

- kevyt lihaskunto (BodyPump,) 1h
- syvävenyttely, 1h (+lyhyet venyttelyt)
- kilpapyöräily noin 50km, 1h 30min+30min
- uinti 2x20min
- vesijuoksu 2x20min
- kävely 1h, joka sisälsi muutaman juoksuspurtin, polvennosto- ja pakarajuoksua (lyhyet), muutama lyhyt mäkihyppely

Tuntuma tällä hetkellä on yllättävän hyvä. Vertaan palautumista pisimpien kilpakävelykisojen palautumiseen. Suoritusaika 20km:n kilpakävelyssä on minulla ollut 2.10-2.15, joten ajallisesti perusmatkan triathlonkisa oli pitempi, 2.57. Triathlon vaatii enemmän kestävyyttä, mutta kilpakävely on vaativampaa lihaksiin kohdistuvan rasituksen takia. Kokemukseni mukaan olen ollut aivan "rikki" kaksikymppisen jälkeen, kun tämän tri-kisan jälkeen tuntui vain vähän ranteessa! (Pyöräilessä olin varmaan pitänyt rannetta hiukan väärässä asennossa.) Selityksiä tähän löytyy, esim. "Voiman merkitys (kilpakävelyssä) korostuu siksi, että suorituksessa pyritään säilyttämään kontakti alustaan. Juoksussa sitä vastoin on rentouttava lentovaihe", kertoo valmennusopas vertaillen kilpakävelyä ja juoksua. Triathlonkisassa lajeja on vieläpä kolme, joten rasitus ei todellakaan ole yksipuolista!

Ravitsevan ravinnon osuutta ei pidä palautumisessa unohtaa, ja sitä on tullut nautittua riittävästi. Jos kisa menee huomenna huonosti, niin tietysti voi pohtia sitä, oliko jäätelön määrä tarpeeksi suuri palautumisen maksimointiin... :) Jotakin voi aina yrittää korjata ja tehdä vielä paremmin!

Sikainfluenssauhka

On se niin väärin. Se, että kesän, loman ja hyvin sujuvan urheiluputken keskelle sikainfluenssauutiset leviävät kuin pahemmatkin virukset... Mietityttää, vaikka tuntuu siltä, että aivot jauhavat tyhjää, kun ei kuitenkaan oikein tiedä, mitä tästä H1N1-viruksen aiheuttamasta taudista pitäisi ajatella! Tässä kuitenkin on jotakin ajatuksen sirpaleita:

Yleiset hygieniaohjeet pitäisi olla jokaiselle tuttuja aivan selkäytimeen asti. Niitä pitäisi myös noudattaa. Yski edes hihaan ja käsien pesulle, mars! Kuten moni meistä eri aloilla, niin minäkin joudun pian työssäni ottamaan sekä tautiriskin että vastuun erilaisesta tiedottamisesta influenssaan liittyen. Opetushallitus on kesäkuussa liittänyt sivuilleen tiedotteen pandemiaan varautumisesta kouluyhteisöissä ja oletan, että tästä asiasta pommitetaan vielä lisää, kunhan elokuu koittaa! Kouluyhteisöt ovat erityisen alttiita tartunnoille, todetaan, mutta löytyyhän niitä muitakin paikkoja saada tartunta!

H1N1-sikainfluenssan tautitapaukset lisääntyvät kotimaassa ja ulkomailla. Leviämistä voi seurata myös kartalla: esim. FluTracker. Raksuttavatko aivoni siis tyhjää myös mahdollisen ulkomaanmatkan suunnitelmien kohdalla? Olen mukamas ollut lähdössä matkalle syksyn aikana, mutta pandemia-uutisten tultua tuli tunne, että en haluakaan matkalle. Ei siksi, että pelkäisin saavani matkalta tartunnan vaan myös siksi, että mahdollisesti olen jo sairaana matkan koittaessa! Ja entäpä se, että uutisten mukaan terveistä työntekijöistä tulee työpaikoilla pula. En halua matkustaa ja lomailla, jos tilanne käy kriittiseksi...

Entäs sitten rokotus. Tällä hetkellä en ole kovin innostunut H1N1-rokotteen ottamisesta. En haluaisi sitä. Viimeksi, kun otin influenssarokotteen, olin kipeämpi kuin aikoihin. En pyri levittämään epäluuloa rokotteita kohtaan, mutta itse tunnen (tervettä?) epäluuloa rokotetta kohtaan, jota on testattu hyvin vähän. Voi olla, että ajatukseni muuttuu, mutta tällä hetkellä ajattelen näin. Tulkoon vaikka tauti.

Milloin ajatukseni selkiytyvät? Nyt kuullostaa siltä, että en haluaisi sitä enkä haluaisi tätä - mutta kukapa sikainfluenssaa haluaisikaan! En haluaisi ehkä edes ajatella tätä!

Viikonlopun kisat: osa B

Vaikeampikin osa suoritettu, Kokkolassa, triathlonin perusmatkan (1500/40/10) SM-kisassa. Kultaa huuhdoin tavoiteajassani - ja tähän ei voinut uskoa etukäteen... Myös matkalla usko oli vähällä loppua mutta toivo pysyi, ja onnistuin!

Uintiaika 33.05. Odotin hieman parempaa aikaa, mutta tyytyväinen olen tuohonkin, koska kovemmatkin ikänaiset nousivat ylös vähän minun jälkeeni. En uskaltanut uintimatkalla hötkyillä, ja ehkä se oli viisasta. Suunnistamiseen meni tietysti aikaa. Toisella kierroksella jouduin pitämään varani, etten polskuttanut aallonmurtajan toiselle puolelle. Olisi siinä ollut ihmettelemistä, kun ketään muuta ei olisi näkynyt... Vesikasvipelto-osuus oli myös mielenkiintoinen!

Pyöräilyaika 1.24.43. Pyöräily oli stressaavin jakso, koska harjoitteluni on ollut todella vähäistä. Kahdella viimeisellä kierroksella uskalsin vähän puristaakin, vaikka järkikulta kolkutti koko ajan: muista tuleva juoksuosuus, muista... Kiitän taas erityisesti kilpailun järjestäjistä liikenteenohjaajia: heidän osuutensa onnistuneessa pyöräosiossa on suuri!

Juoksuaika 59.15. Juoksu oli menestys, vaikka köpöttelyähän se oikeaan juoksemiseen verrattuna oli! Uskomatonta, että pystyin alittamaan tunnin tavoiteajan uinti- ja pyöräilyosuuden jälkeen! Polvituki oli hyvä - kipua tuli polveen vasta viimeisillä kilometreillä, ja se oli siedettävissä. En kävellyt kuin muutamia askelia juomapisteellä ja parissa muussa kohdassa.

Ykspihlajan Reiman väki saa erityiskiitokset myös mitalistien täytekakkukahvista: maistui kisan jälkeen tosi hyvälle! Kisan tuoma euforinen olo jatkuu vielä tänään!

PS. Viikonloppu antaa aiheen epäillä, että olen sukua sekä WALKMANille että IRONMANille... :)

Viikonlopun kisat: osa A

Helpompi osuus suoritettu. Kultaa huuhdoin - mutta sitä ei ollut vaikea arvata... Minne ne minun kilpakumppanini olivat kadonneet? Otin siis rennosti suunnitelmieni mukaan ja panostin kävelyyn teknisesti. Sykemittari näytti lopussa keskisykettä 140, 5000m:n aika 33.34,70. Viimeisellä kierroksella kävelin kovaa, niin kovaa kuin pääsin.

Nyt olo on epävarma. Mitenhän huomenna? Olinko tosi tyhmä, kun tänään kävelin? Löntystelin äsken majapaikasta kaupungille syömään pasta-annoksen ja palatessani takaisin jalat tuntuivat olevan muusia.. No, enhän huomenna vietä jaloillani kuin yhden tunnin kolmesta. Kaksi tuntia kuluu joka tapauksessa toisella tavalla. Noin puoli tuntia uiden ja noin puolitoista pyörällä. Niin että sama kai se... Jos ei onnistu, niin ihan oma vika.

Triathlonkisan valmisteluihin lisäisin vielä polvituen oston. Juoksua varten. Kaikki keinot - sallitut - käyttöön.

Valmisteluja

Pyörä huollettu, sykemittarissa uusi paristo ja tiiviste, tankkausjuomajauhetta, lenkkarit pesty... Pumppu on, korvatulpat on. Märkäpuku on. Juomarepun otan selkääni ajoon - siitä on ihan älyttömän kätevää hörppiä tarvittava vesi ajon aikana. Energiageelit täytyy vielä ostaa, samoin se kenkälusikka voisi olla näppärä apuväline kenkiä vaihtaessa.

Näiden lisäksi vaatteet ja jalkineet sekä perjantain kilpakävelyä varten että triathlonkisaan. Onhan tässä miettimistä, mutta yllättävän helpolta tuntuu kuitenkin. Harmillista kuitenkin, että kisat näyttävät kasautuvan tälle heinäkuulle. Olisi kiva, jos tietäisi olevansa ihan priimapalautunut ja hyvässä hapessa - sananmukaisesti - jokaista kisaa varten! Tein tiistaina pyörä+juoksuharjoituksen ja pikkuisen arvellutti jälkeenpäin, että oliko liian rankkaa. Tietysti voisin luovuttaa perjantain kävelystä, mutta en sitä tee. Sen sijaan aion - tunnustan jo näin etukäteen - kävellä kevyesti "hyvässä hapessa"...

Viikon alussa sain askarreltua tähän blogiini vihdoinkin kävijälaskurin. Yllätyin, että jo nyt lukema lähestyy sataa! Omia klikkauksia on tietysti jonkun verran, mutta ei nyt sentään noin paljon... Kiitos kaikille lukijoilleni! :)

Joroisille?

Olen pohtinut jo monta päivää, mitähän tekisi Joroisilla. Kuulemma siellä yleensä voi pitää sadetta, mutta voisihan sen lisäksi tehdä muutakin! Hurjat (ja naapurimaasta tulevat) ilmoittautuvat tietysti sekä pikatriathloniin että puolimatkalle, ja myös starttaavat molempina päivinä... Muistelen, että yltiöpäissäni (huom! en pelkästään päissäni) olen luvannut jotakin osallistumisen tapaista. Pohdinta oli saatava päätökseen sikäli, että tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä puolikkaalle.

Luovutin ajatuksesta osallistua puolimatkalle. En aio ilmoittautua, siitäkin huolimatta, että yltiöpäissäni olen sellaista luvannut. Totuus ja realismia on, että puolimatka (1900/90/21,1) on minulle liian pitkä. Ainakin tällä hetkellä. Uinti sopisi, mutta pyörä- ja juoksuosuudet ovat kisassa minulle liian pitkät. Palautumiseen kuluisi myös kohtuuttoman pitkä aika - elämää, ja kilpailukalenterissa merkintöjä, on myös Joroisten jälkeen!

Pikatriathlon ja perusmatkan triathlon ovat tällä hetkellä minulle sopivimmat kilpailumatkat. Näissä matkoissa uinnin osuus on myös suhteellisesti suurempi kuin puoli- ja täysmatkalla. Se sopii minulle.

Tämän pohdinnan tuloksena ilmoittauduin Joroisille pikatriathloniin (200/20/5). Siitä kyllä selvitään Joroisilla. Vähän harmittaa, että uinti on noin lyhyt, mutta pitänee uida lisää kilpailun jälkeen..

Itkuhälyytys

Kävinpä Pumpissa. En tänään vaan eilen, mutta nyt on pakko tästä kirjoittaa. Olin juuri nostanut kymmenen kiloa rautaa niskaani ja odottelin seuraavan liikkeen alkua, kun tuli hälyytys. Itkuhälyytys. "Vauva itkee, vauva itkee!", huudahdin puoliääneen. Kukaan ei reagoinut. Katselin ympärilleni kysyvästi. Kohta vieressäni oleva tyttö sanoi: "Ei se miun oo."

Systeemi jatkui. Minä huonokuuloinen jo ajattelin, että omianiko kuulin.. Sama toistui vielä toisen kerran - eikä kukaan muu reagoinut. Mutta kyllä siellä vauva oli, jossakin.

Hyvät nuoret naiset: luottakaa niihin miehiin, yleensä isiin, ja luottakaa myös lastenhoitajiin. Luottakaa niin, että ette pidä itkuhälyytintä päällä jumpassa tms. Sitä mahdollisuutta, että lapsi olisi ollut yksinään pelkän itkuhälyyttimen varassa äitiä odottamassa Pumpin ajan, en edes ota kuuleviin korviini. Jos lapselle ei ole hoitajaa, silloin jumpataan lapsen kanssa yhdessä.

Tällaiset kovaksikeitetyt Mammat kuin minä hyppäävät joka tapauksessa puoli metriä ilmaan, kun itkuhälyytin inahtaa! Raudasta huolimatta.

Luuseri 2.?

Luuseri vai viisas tällä kertaa? Suunnitelmissa oli lähteä Vantaalle Kuusijärven rykäsyyn tänään. Se merkitsisi autolla-ajoa mennen 230km ja seuraavana aamuna tullen 230km. Tulevana viikonloppuna on perjantaina verryttelynä 5000m kilpakävelyä Jyväskylässä ja lauantaina tosissaan SM-triathlon perusmatka (1500/40/10) Kokkolassa. Plus mennen ja mennen kaikki ne kilometrit autolla ja tullen yhteensä vielä enemmän... Luuseri vai viisas, kun jätänkin rykäsyn kilometrit ajamatta (autolla) ja teenkin harjoituksen täällä kotimaisemissa? Sorry teille, joita olisi ollut kiva tavata Kuusiksella.. :(

Pyörän voisi sen sijaan huollattaa. Kaikkeen ei pysty itse.
:(

SM-viestit Raahessa

LUM:n naisten kävelyviestijoukkue on nuorentunut aikaisemmista vuosista yhteensä noin 20 ikävuodella! Tänä vuonna kokoonpano oli Tiia, liisa, Sara ja kävelyjärjestys Tiia, Sara, liisa. Naisten SM-kävelyviestin tulokset


Suomen kesä näytti taas arvaamattomuutensa. Raahessa oli kylmä ja tuultakin riitti. Lauantaina satoi mutta sunnutaina sentään aurinko vähän pilkahteli pilvien lomasta. Muistelin aikaisempia SM-viestipäiviä, jolloin ainakin kahtena kertana on ollut varjossa +32 astetta! Kestävyyslajien kannalta viileä on parempi. Mutta katsomossa oli niin kylmä, että otsa oli kurtussa kuvassakin!


Oma kävelyosuuteni meni hyvin, ei sentään mitään omaa ennätysvauhtia, mutta silti hyvin. Onko yllättävää, että uintiharjoittelulla voi pitää kilpakävelykuntoa yllä? Olen tietysti tehnyt muutakin kuin uintiharjoittelua, mutta sitä kuitenkin eniten menneenä talvena ja keväänä. Tästä lajien sillisalaatista triathlonkuntokin selviää ihan piakkoin...

Kaikki lajit

Näin parin viikon aikana ohjelmaani kuuluu kaikki lajini: kilpakävely, triathlon ja uinti! Pidän siis yllä melkoista lajien sillisalaattia! Eilen tein kilpakävelyharjoituksen poikani Tuukan toimiessa "valmentajana", koska seuraava kilpailuni on osallistuminen 3x3000m:n kilpakävelyyn SM-viesteissä tulevana viikonloppuna. Tärkeintä harjoituksessa oli askeleen lyhentäminen. Tuukan apu olikin erinomainen, ja yllättävää kyllä, että kävely onnistui niinkin hyvin. Tuntui tietysti oudolta, mutta jostakin syystä hermotus toimi hirveän hyvin. Tein verryttelyn (johon sisältyi myös juoksua 4km) ja tekniikkaosion jälkeen viisi rentoa satasta askeleen hakemiseksi, ja ajat olivat aivan hirmuisen nopeat minulle... Eikä ne ajat tulleet edes ns. runttaamalla. Onpa ihme. Mitenhän kävely tänään sujuu? Ja mitenhän se sujuu sunnuntaina?

Illalla kiskoin märkäpuvun ylleni ja Karjala Triathlon polski neljän hengen voimin Mattilan kuopassa. Tämäkin harjoitus sujui hyvin - uinti tuntui erityisen kevyeltä. Olisin lähtenyt vielä ajamaankin, mutta kilpurini on mökillä erinäisten yhteensattumien takia. No, vielä ehtii harjoitella ennen Kokkolan SM-kisaa. Ainakin minä ehdin..!