Kevät kesken

Tänään pidin urheilusta lepopäivän ja vietin kokonaisen päivän kesämökillä. Päivän työ oli pihan haravointi, mutta päivän todellinen Teko oli lämpöistuimen asentaminen huussiin. Kuinkahan monta vuotta (vuosikymmentä) olen haaveillut siitä yksinkertaisesta lämpöisestä istuimesta huussissa?! Niin yksinkertainen, niin edullinen, niin mukava - ja niin kauan kesti ennen kuin sen sinne sain!

Huussiin liittyen kerron, että vastustan peruskoulumaailmassa eräiden ylempien tahojen ehdotusta siitä, että koulujen kesälomia siirrettäisiin alkamaan vasta juhannuksena ja kestämään pitemmälle elokuuhun. Nimittäin kyllä minä siellä mökin huussissa istun mieluummin kylmässä ja valoisassa (kesäkuussa) kuin kylmässä ja pimeässä (elokuussa). Lämpöähän täällä meillä Suomessa on vain satunnaisesti mutta valoa riittää aina juhannuksen molemmin puolin! Valo ratkaisee tämän loma-asian eikä satunnainen lämpö!


Aikaa oli myös seurata lintuja ja järven jäätä. Jäät näyttivät siltä, että kohta lähtevät, mutta eivät lähteneet tänä päivänä. Linnuista tunnistin telkän, sinisorsan, joutsenen (2 komeeta), peipposen, kuikan (laulusta) ja kurki lensi mökkimatkalla tien ylitse. Ja totta kai joku lokkikin odotteli mökillä jo avovettä... Mutta oliko se västäräkki, joka keikutteli pyrstöään jään reunalla, jäi tarkemmin katsomatta.

Uintia elvistellen

Eilen piti tehdä tarkistus ja uida uudestaan 3000m ottaen aikaa - etten nimittäin vaan vahingossakaan ole elvistellyt kertoessani, että olen uinut kolmosen tunnissa! Minuutin meni nyt yli, mutta vauhti ei ollut ihan rentoa ykköstä vaan paremminkin kakkostasoa uimarien tehoilla mitattuna. Kahden kilometrin jälkeen alkoi myös hartioissa painamaan ja melkeinpä jopa koskemaan, ja muistin tehneeni aikaisemmin iltapäivällä BodyPumpin... Samoin volttikäännöksiin ei enää meinannut löytyä potkuvoimaa. Mutta jatkoin sitkeästi, vaikka kierrosaikoihin tulikin aina muutama sekunti lisää. Todistin siis varmaan lähinnä itselleni, että en ole elvistellyt.

Olen muutama viikko sitten kaivanut pitkästä aikaa PEF-mittarin esille. PEF = uloshengityksen huippuvirtauksen mittaus, ja se liittyy astmaatikkojen hengityskapasiteetin mittaukseen. Therapia fennica kertoo mittauksesta seuraavaa: "Parhaiten PEF-mittaus sopii astmapotilaiden ventilaatiokyvyn muutosten seurantaan: sillä voidaan arvioida esimerkiksi lääkityksen, fyysisen rasituksen tai erilaisten altisteiden vaikutusta hengitystieobstruktioon." Varsinaista kuntoa PEF ei siis mittaa, mutta toki jonkinlaista, ainakin henkilökohtaista, hengityskapasiteettia kyllä. En ole ollut koskaan kovin ahkera PEF:n mittaaja, mutta itselläni on yksi erikoisuus tähän PEF:iin liittyen: kapasiteettini on erittäin reilusti kaikkien naisten viitearvojen yläpuolella (nyt tuli kuin tulikin se tekstin elvistelyosa!). Tämäntalvisen uintiharjoittelun myötä PEF-tulos oli vieläkin parantunut pari pykälää aikaisempaan verrattuna. Sukeltelulla olen sen aikaisemmankin kapasiteetin mielestäni lapsena itselleni hankkinut.

Yksinkertainen

Minusta on tullut yksinkertainen. Yksinkertainen anoppi. Toisin sanoen olen anoppi yhdelle ihmiselle maailmassa! Eilen oli sellainen tapahtuma, joka minusta sen teki! Onnea heille!

Olen mielelläni yksinkertainen. En jaksaisikaan olla mitään muuta. Tarkoittaako vanheneminen sitä, että yhä tyhmemmäksi ja tyhmemmäksi tulee? Tietää, ettei tiedä kaikkea, eikä pysty kaikkeen vaikuttamaan. Toisaalta on syntynyt aavistus siitä, että elämä voisi kantaa. Kaikesta huolimatta.

Lenkillä ollessani näin avovettä. Miten se kimmalsikaan kutsuvasti! Hetken auringonpaisteessa jo kuvittelin, miten kahlaan märkäpuvussani veteen ja uin...

Kilpakävelyä matolla

Veteraanikilpakävelyä matolla - ketä kiinnostaa?
Tämä on ensimmäinen video, jonka olen editoinut - ja hauskaa oli. Ihan itse tein!
Kovasti täällä harjoitellaan, kuten kuvasta näkyy.

Otsonipuhdistus

Käväisinpä hallissa uimassa pitkästä aikaa pelkkää rauhallista kelausta. 1 tunti = 3 km. Yllättävän hyvin on tuollainen uinnin rauhallinen matkavauhti kehittynyt näiden talven uintiharjoitusten myötä. Kaiken lisäksi nyt uin käytännössä koko matkan vapaauintia - yhden ohituksen taisin vetää rintauinnilla. Hyvältä tuntui!

Uinnin jälkeen keskustelin uimavalvojan kanssa mm. Lauritsalan uimahallin vedenpuhdistuksesta. Lauritsalan uimahallissahan on 100% otsonipuhdistus, ja klooria vain hiukan uimassa kävijoiden määrästä ja likaisuudesta riippuen. Tämä otsonipuhdistus on ainakin minulle allergikolle erittäin hyvä! Toisissa halleissa saan ihan selviä allergiaoireita - joskus jopa niin paljon, että luulen sairastuneeni uimassa. Saatan silloin aivastella uinnin jälkeen kuin pahassakin flunssassa. Olenpa onnellinen, kun saan käydä harjoitukseni uimassa otsonipuhdisteisessa hallissa!

Elämän murheet

Näin pitkänäperjantaina on ihan luvallista kirjoittaa lisää elämän murheista. Senhän olen jo kertonutkin, että elämän murheet välillä valvottavat minua ja sen, että parasta stressinhallintaa on liikunta ja urheilu! Niin kai nytkin.

Tosiasioista kerron sen, että olen eronnut. Jos ei avioliitto toimi eikä asioita saada sovittua, on parasta erota - tässä minun tapauksessa ei ennemmin vaan todellakin myöhemmin. Nämäkin elämän murheet ovat osaltaan olleet ylläpitämässä minun jatkuvaa ja ahkeraa liikuntaharrastustani. Mitä suurempi ahdistus, sitä pitempi lenkki! (Ei siis 'Mitä tyhmempi mies/nainen, sitä pitempi lenkki.') Nyt vielä kävi niin että ehdin jo luulla, että olen kohonnut sellaisen yläpuolelle, mutta ei. Matalatehoiset pitkät ja pitkähköt lenkit ovat yhä tarpeellista mielenterveyshoitoa.

Oulun uintikisojen jälkeen olen vähän etsiskellyt elämää, ja samalla on tullut pohdittua, miten jatkaisin treenejä. Tiesin jo etukäteen, että Oulu on vedenjakaja keväässä. Triathlonkisat lähestyvät ja lumi sulaa - kohta ajan minäkin ulkona pyörällä. Juoksussa oireileva polvi on magneetti/ röntgenkuvattu, mutta lääkäriin pääsen vasta myöhemmin, koska jouduin vaihtamaan ajan. Leikkausta tuskin saan, ellen maksa sitä itse. Lääkäri totesi jo etukäteen, että 'eihän sinusta tarvitse maratonjuoksijaa tulla, eihän...'! Hän ei kuullostanut kovin halukkaalta uhraamaan yhteiskunnan varoja minun polveeni ja juoksuharrastukseeni. No, jos uimari sitten.

Parantamisen varaa

Oulun uinneista yksi on ikuistettu videolle. Parantamisen varaa on sekä lähdössä ja uinnissa - katselkaa ja kommentoikaa jos jaksatte.