Ei hiventäkään

Ei järjen hiventäkään ollut keskiviikon tekemisissä! Kävelin aamulla reippaasti 19km suurta ympyrää lapsuuteni maisemissa. Kaksi kierrosta - suuret ympyrät siis... Hyvä happitreeni, voisi todeta, mutta hyvyys ja järjellisyys asettuu uuteen valoon, kun kerron, että illallahan oli kilpakävelykisa! Olin ilmoittautunut Uudenmaan piirin pm-kisaan Porvooseen 5000m:n kävelyyn, koska lähempänä ei sitä ollut tarjolla.

Toisaalta tarkoitus ei ollutkaan yrittää tulosta Porvoossa, vaan vain kilpakävellä. En ollut tehnyt yhtään kilpakävelyharjoitusta kisan alle - vain triathlonia ja tavallista kävelyä. Sen kyllä huomasi. Tätä velkaa maksoin koko rahan edestä 5000m:n ajan (33.06,85). Polvet olivat niin pehmeän tuntuiset, että pelkäsin jo hylkäystä mokomien koukkupolvien takia...

Koukkupolven huomautuksen merkki

Raskasta kävelyssä on juuri se, että säännön mukaan "Etummaisen jalan täytyy olla suorana (ei taivutettuna polvesta) maakosketuksen alkamishetkestä lähtien siihen asti, kun se on pystysuorassa asennossa.” Kun tämän tekniikka ei ollut hallussa, niin sitten harjoittelin sitä kisassa. Stressaavaa oli. Mielessäni vannoin, että tämä itsensä kiusaaminen loppuu tähän, ihan varmasti...

Kävelijän toinen stressinaihe on maakosketus, mutta minulla ei ollut sen puuttumisesta pelkoa tällä kertaa. Merkkinä näin: Puutteellinen maakosketus

Tämän merkin viesti sanallisesti on: "Kilpakävely on etenemistä askelia ottaen niin, että kävelijä säilyttää kosketuksen maahan siten, ettei ihmissilmällä havaittavaa kosketuksen irtaantumista esiinny." Huomautus annetaan merkkiä näyttämällä, jos sääntö ei toteudu.

Uudenmaan piirin kiltit tutut tuomarit todella auttoivat tällä kertaa kilpakävelijän maaliin lempeillä huomautuksillaan: "Voi liisa, koeta nyt saada se oikea/vasen polvi pysymään suorana..." ja "Nyt on toinen hyvä, mutta se toinen ei sen sijaan toimi...". Alkoi jo ihan nolottamaan, että onko tämä näin surkeeta... Surkeeta oli, eikä valmistautumisessa mukana järjen hiventäkään.