Kisakokemus karttuu paremmin kuin tulokset. Mutta surra ei pidä, koska olinhan sairaana ennen näitä kisoja. Aina vaan jaksan ihmetellä tämän tasoisten kisojen osallistujapaljoutta. Silti on kiva olla mukana - on kiva kuulua Suomi-ryhmään! Täällä toteutuu hyvin Maslow:n tarvehierarkian kolmas kerros: yhteenkuuluvuuden tarve. Kuulun ryhmään (Suomen joukkue) ja toteutan itselleni sopivaa tehtävää siinä (olen valinnut lajini ja saavuttanut vaadittavat rajat). Myös neljäs ja viides tarvekerros toteutuu: arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet... Elämä vaikuttaa helpolta.
400m:n vapaauinti ei mennyt hyvin. Sen enempää tuntemuksia erittelemättä totean, että en ole ihan kunnossa vielä. Uimalasien kuminauha katkesi parahiksi, kun erä oli jo kerätty. Onneksi olin varautunut tähän ja minulla oli toiset uimalasit mukana altaalla. Näillä pitkillä matkoilla yhdellä radalla ui aina kaksi henkilöä - toinen vasemmalla ja toinen oikealla. Tämä ei tuottanut minulle vaikeuksia. Ihan kiva. Vaatteita kuljettanut lähettipoika pyysi uimahattuani uinnin jälkeen. Ymmärrän kyllä, koska minullakin on nyt hieno sininen FIN MASTERS -uimahattu! Aika kiva idea ottaa uimahatut keräilykohteeksi! En kyllä luopunut hatustani, koska se on ainoani...
Kohta on vinstan vaparien startit... Pitäkää peukkuja!
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti