Parhaat stressinhallintakeinot ovat:
1. liikunta ja urheilu (ei penkkiurheilu)
2. nukkuminen
3. tervellinen ravinto
4. taiteen harrastaminen
5. ystävyys
6. ammatillinen terapia-apu
7. rukous
8. hemmottelu
9. lääkkeet ja nautintoaineet
Huomatkaa, että laitan liikunnan ja urheilun numero ykköseksi. Sijat 4-8 ovat mielestäni sijoitettavissa myös erilaiseen järjestykseen mieltymyksen mukaan. Listan viimeisistäkin voi joskus olla apua. Kertokaa, jos unohdin jotakin tärkeää listalta.
Tähän stressinhallintapohdintaan minut vei viimeksi lukemani kirja: Kun rakkaus ei riitä, Äidin kamppailu lapsensa puolesta (Jenny Lexhed, Tammi, 2009). Tuttua oli sikäli, että minäkin olen istunut äitinä erikoislääkärin edessä, joka napakasti ja selvästi, melkeinpä vihaisesti, on minulle sanonut: "Teidän lapsenne on joka tapauksessa autistinen". Joka tapauksessa - jokatapauksessa! Tänä viikonloppuna tämä "jokatapaus" on ollut seurakunnan isosleirillä ja nuorisoteatterin kahdessa esityksessä mukana. No, äidin stressipisteet ovat ainakin olleet korkealla vuosikausia, mutta ehkä se sitten auttoi sen, että tämä "jokatapaus" on ihan pärjäävä ihminen tällä hetkellä. Ja äidin stressiinhän auttaa muun muassa se liikunta ja urheilu... :)
Lexhedin kirja on hyvä lukea, jos aihepiiri kiinnostaa tai on henkilökohtaisesti läheinen. Toisaalta olisin toivonut, että kirjan perspektiivi katsella näitä asioita olisi hieman laajempi. Nyt Lexhed on vielä liian lähellä tapahtumia. Teksti on enemmänkin yksityiskohtien kerrontaa kuin kokonaisuuden näkemistä johtopäätösten tekoa varten. Tosin muutaman kerran Lexhed tuohon kykenee kaiken ahdistuksen, tuskan, väsymyksen ja kuntoutusviidakon keskellä. Toivottavasti hän kirjoittaa kymmenen vuoden kuluttua uuden kirjan.
4 vuotta sitten
6 kommenttia:
Moi! Listaan voisin lisätä omalta osaltani suunnittelun, esim. ajankäytön suunnittelun. T. kontrollifriikki, joka hallitsee elämäänsä suunnitelmiensa mukaan...
Moi Amalia! Kyllä, olet oikeassa, ajankäyttö pitää tietysti suunnitella! Stressissä vaan ollaan jo usein jouduttu kaaoksen puolelle, joka voi olla erittäin paha, jopa täydellinen!
Hei!
Itse lisäisin listaan vielä lorvimis-päivät. Eli joskus viettää päivä jolloin ei tee mitään tehokasta tai tuottavaa. Lorvimis-päivinä kaiken sellaisen ajatteleminenkin on kiellettyä. Ylipäätänsäkin ajatteleminen on pannassa sinä päivänä. Päivä kannattaa viettää yöpukeissa, hömppäromaaneja lukemalla tai katsomalla "aivot narikkaan"- elokuvia ja nukkumalla. Yksi kuukaudessa olisi varmaan ihanteellinen määrä mutta ainakin muutama vuodessa. Stressaantuneena on pakollista viettää yksi päivä pysähdyksissä ja totaalilevossa.
Tuikku
juu minullakin on kokemuksia tuosta autismi-asiasta. äitini pirautti kyyneleet (ja katkaisi välit kolmeksi kuukaudeksi) koska en hänen neuvostaan käyttänyt jälkikasvuani lastenneurologilla. tapauksesta on jo yhdeksän vuotta, mutta muistan sen joka ikinen kerta kun näen äitini. enkä usko että tulen sitä unohtamaan ikinä. ja siis ei jälkikasvussa mitään vikaa ole vaikka oppikin vasta kaksijapuolivuotiaana puhumaan.
aivot-narikkaan-päivän toivossa,
hanna
Tuikku: Onnellinen se, joka voi pitää lorvimis/aivot narikkaan -päiviä säännöllisesti. Kirjassa, Lexhedin tapauksessahan juuri levon puute ja univelka mursi äidin.
Hanna: muistakaamme se äidin vaisto!
hanna - tarkennan, siis varsinaisen lapsen äidin vaisto - ei isoäidin tai lääkärin tieto...
Lähetä kommentti