maanantai 28. syyskuuta 2009

Täyttä höyryä

Kaikkea muuta kuin täyttä höyryä - vain nimittäin höyryä! Matkalta tultuani jo luulin, että hyvin selvisin - ei tauteja, mutta, kuten monelle muullekin on käynyt, sain minäkin uudestaan jonkun hengitystieinfektion. Ei mitään vakavaa, ei edes kurkku varsinaisesti kipeänä, mutta ääni on käheä ja matala... Kaikki kotikonstit on käytössä ja viimeisenä myös höyry. Jos höyry ei auta, niin sitten ammattilaisten puheille. No, onhan lääkärienkin elettävä..

tiistai 22. syyskuuta 2009

Cadizin kiemurat IV


Kolmas kilpailustartti Cadizissa meni ihan yhtä - tai vielä enemmänkin - mahaplätsilleen kuin muutkin, mutta toisella tavalla. Tulosluetteloon sain merkinnän GA, eli false start, vilppilähtö. Kootut selitykset kuuluvat näin: en tunnusta varastaneeni, eikä muutkaan nähneet, mutta ehkä heiluin lähtöpallilla, sen voin tunnustaa.. No, eipä mitään, näitä sattuu. Uinti oli kyllä hyvä, nopea minulle, ja se lupaa ihan hyvää jatkossa. Ei harmita. Uusia kisoja tulee.

Cadizin kiemurat on nyt käyty ja kiemurreltu. Kokonaisuudessaan eivät olleet pahat kiemurat, vaan hyvät. Matka kääntyi tosin oikeastaan enemmän loma- kuin kisamatkaksi, mutta kisat antoivat erittäin hyvän syyn lomaan. Kisathan ovat toisaalta hupia, ajanvietettä, toisaalta mitan ottoa itsestä. Joskus tietää jo etukäteen, että ei ole parhaimmillaan ja sitten tilanne on niin. Sitten odotetaan niitä uusia kisoja.

Lentomatkalla laskeskelin harjoituspäiväkirjastani harjoitustunteja tammi-heinäkuussa. Tarkastelin myös käytyjen kisojen määrää. Toteutin melkoisen kiitettävästi kolmen lajin salaatin: kilpakävely-triathlon-uinti. Jokaisesta lajista olen saanut kaksi SM-mitalia kuluneena vuonna - se on saavutus, johon en ehkä enää tule yltämään... Muutoksia on tulossa harjoitusohjelmaan.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Cadizin kiemurat III

Kisakokemus karttuu paremmin kuin tulokset. Mutta surra ei pidä, koska olinhan sairaana ennen näitä kisoja. Aina vaan jaksan ihmetellä tämän tasoisten kisojen osallistujapaljoutta. Silti on kiva olla mukana - on kiva kuulua Suomi-ryhmään! Täällä toteutuu hyvin Maslow:n tarvehierarkian kolmas kerros: yhteenkuuluvuuden tarve. Kuulun ryhmään (Suomen joukkue) ja toteutan itselleni sopivaa tehtävää siinä (olen valinnut lajini ja saavuttanut vaadittavat rajat). Myös neljäs ja viides tarvekerros toteutuu: arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet... Elämä vaikuttaa helpolta.

400m:n vapaauinti ei mennyt hyvin. Sen enempää tuntemuksia erittelemättä totean, että en ole ihan kunnossa vielä. Uimalasien kuminauha katkesi parahiksi, kun erä oli jo kerätty. Onneksi olin varautunut tähän ja minulla oli toiset uimalasit mukana altaalla. Näillä pitkillä matkoilla yhdellä radalla ui aina kaksi henkilöä - toinen vasemmalla ja toinen oikealla. Tämä ei tuottanut minulle vaikeuksia. Ihan kiva. Vaatteita kuljettanut lähettipoika pyysi uimahattuani uinnin jälkeen. Ymmärrän kyllä, koska minullakin on nyt hieno sininen FIN MASTERS -uimahattu! Aika kiva idea ottaa uimahatut keräilykohteeksi! En kyllä luopunut hatustani, koska se on ainoani...

Kohta on vinstan vaparien startit... Pitäkää peukkuja!

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Cadizin kiemurat II

Cadizin kiemurat ovat loivempia kuin arvelin täällä paikan päällä. Luonnollisesti, kun olen mukana valmiilla matkalla. Ei tarvinnut itse tehdä kaikkea. Matkalaiset viedään ja tuodaan, esimerkiksi lentokentältä hotelliin.

Cadiz on hyvin mukavan tuntuinen, pienehkö lomapaikka. Netissä tätä paikkaa kehuttiin monissa kirjoituksissa. Kilpailupaikka löytyi helposti. Uimahalli on noin kilometrin päässä minun hotellistani, joten kävellen pääsee. Kävin eilen accreditoitumassa - hmm.. mitäs tuo olikaan suomeksi? - ja tutustumassa verryttelyaltaaseen. Ei tietenkään läheskään samaa kuin Suomen hienot, puhtaat altaat. Mutta nyt uidaan näissä altaissa. Merikin kuohuaa tuossa kivenheiton päässä, ja siellä on käytävä kokeilemassa uimista, kun nyt kerran täällä olen. Ranta on hieno. Varsinainen lomakausi on päättynyt kuulemma noin viikko sitten, mutta väkeä on silti. Suomalaiselle juuri sopivasti, ei liikaa. Kisassa sen sijaan on paljon osallistujia, ja se on mukavaa. Ehkäpä tällaisen matkan ja kilpailujen anti onkin toisten harrastajien tapaaminen, eikä pelkästään kilpaileminen! Esim. eilisilta vierähti mukavasti cetuslaisten kanssa syömässä ja juomassa - siis juomassa kaikkea terveellistä tietenkin... :) Ruoka on oikein hyvää.

Harmi, että kameran piuha unohtui kotiin, joten en voi esitellä yhtään kuvaa Cadizista vielä. Ehkä myöhemmin. Se accreditation on näköjään sanakirjan mukaan 'valtuuttaminen'. Siis minut valtuutettiin kilpailemaan, jne? Öh, onko meillä käytössä jokin parempi sana tässä yhteydessä? Aivoni tökkii - onko ne lomalla?

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Cadizin kiemurat I


Olen lähdössä ulkomaille kisaamaan: Mastersien EM-uinteihin Cadiziin. Kisat ovat 13.-20.9. mutta minulla on uintistartit 17., 18. ja 19. päivä. Lajini ovat 100m ru, 400m vu ja 50m vu. Tämän sillisalaatin on ratkaissut se, että olen uinut nämä lajit 50m:n altaassa, jollainen on Cadizissakin, sekä alittanut tulosrajat.

Taidan kirjoittaa matkasta nimikkeellä "Cadizin kiemurat", koska jo nyt olen tehnyt kerrassaan upeat käänteet tämän matkan kohdalla. Nimittäin näin lähdetään kisamatkalle: 1. Varataan matka. 2. Perutaan matka. 3. Varataan matka uudelleen. 4. Maksetaan matka heti varmuuden vuoksi. Ottakaa opiksi.

Lähtö on siis melko pian. Näppituntuma matkalle on tällä hetkellä se, että epäilen vielä jokaista kiemuraa, joka on mahdollinen ennen matkan alkua, esim influenssa, umpisuoli, jalan katkeaminen, tms. mikä vaan... En usko, ennen kuin näen - Espanjan maankamaran nimittäin - ensi kertaa! Ja mitkä kiemurat teen vielä ennen altaan reunalle pääsyä? Huh huh.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Onni on...

Sama tunne aina aamuisin
Taisin elää tämän päivän eilenkin
Käytettyjä uutisia ja kupillinen vahvaa kahvia
Ulkona on vielä pimeää
Toinen meistä lähtee, toinen jää
Valkoisia tulppaaneja aion tänään tuoda sinulle (Anssi Kela, Aamu)

Sama tunne aina iltaisin. Oli tuttua palata uimahallilta pimeässä - taisin elää tämän päivän eilenkin, ainakin viime talvena monta kertaa. Onni on.. mm. uiminen.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Voi veljet...

Voi veljet ja siskot! Kun taas kerran jo ehdin kuvitella, että nyt olen jo parempi, iski karmeat vatsakivut. (Enkä edes treenannut, kuvittelin vain olevani terve!) No, sitähän parannellaan, ohjeina dietti ja lepo. Dietti on varsin mielenkiintoinen: puuro ja vesi. Huono puoli on, että tuollaisella tulee kova nälkä, ja tekee mieli muutakin. Tänään kokeilin sosekeittoa ja pientä määrää raejuustoa - tuloksena 2 tuntia kipua. Mutta sentään vaan kaksi tuntia kahdeksan sijasta! Ihmettelen, miten näin pieni vatsa voi olla niin kipeä..