Woi woi - elämän murheet valvottivat viime viikolla muutamana yönä muutamat kolme tuntia. Ja johan heti tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi - tai vähintäänkin väsyneeksi. Suosiolla pudotin treenimäärää. Saldoksi lasken nyt kuntopyörää 1 h 45 min, uintia 3h 35 min (7 500m) ja kävelyä 20 min. Onneksi on tätä voimaa varastoituna kuntoon ja treeneihin - heti kun pudottaa treenimäärää, niin tavallisen arjen jaksaa paremmin. Töissä eivät edes huomanneet, että olen valvonut!
En tiedä, onko minulla lupaa tai oikeutta tuntea itseäni vanhaksi. HS:n Odotettavissa oleva elinikä -laskurin mukaan olen about puolessavälissä elinikääni! Eihän silloin voi vanha olla. Mutta onpa absoluuttinen ikäni aivan mitä tahansa ja samoin myös odotettavissa oleva elinikäni, toisen laskurin mukaan ns. elämyksellinen ikäni on aivan muuta. Tuon laskurin mukaan ikäni on jo yli 65 vuotta! Elämyksellisesti on jäljellä enää 18,8%. Sekö tarkoittaa siis sitä, että odotettavissa ei ole enää kovinkaan paljoa? Täytyy jo toisen kerran sanoa "woi woi...".
Mutta onpahan sentään jotakin kokemista jäljellä: osallistuminen uinnin Mastersmestaruuskisoihin häämöttää yhä lähempänä ja todellisempana tällä hetkellä! Ostin tänään nimittäin matkaliput Oulun junaan, ja takaisin myös tietysti. Makuuvaunuun, jossa työnnän tulpat korviin jo ikään kuin harjoituksena uintia varten... Ei vettä eikä melua.
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti