Uuden vuoden odotusta

Viikko 52 meni joulua viettäessä, ja urheilupuolella se käsitti palauttelua ja kävelyä. Pääkaupunkiseudulla joulu oli lumeton ja sää oli erinomainen juuri kävelyyn. Harmi, että olin joutunut karsimaan matkatavaroista jopa kävelysauvat, kun kaiken maailman joulukukkaa sun muuta oli ollut tärkeämpää kuljettaa mukana. Suoritetut harjoitteet olivat siis puhdasta, tavallista kävelyä. Oliko edes reipasta - sitäkään en uskalla luvata... Mutta ihan kiitettävän monta tuntia tuli käveltyä. Palauttelua tarvitsin: stressiä oli elimistössä ihan varmasti, sitä todisti se edellisen viikonlopun kolmepäiväinen migreenityyppinen pääkipu sekä helposti esiintyvä sydämentykytys. Nyt niistä on jo onneksi päästy.

Mukavasta joulusta huolimatta en tunnusta olevani erityisen jouluihminen. Olen aina hyvin huojentunut, kun uusi vuosi alkaa ja lähdetään kohti valoa. Ryhdyin jo miettimään, mitä voisin luvata uuden vuoden lupauksena. Eikö uuden vuoden lupauksen pitäisi olla jotakin hyvää? Laittaisin pystyyn kyselyn, jos olisi vähän enemmän vastausaikaa, mutta kun uusi vuosi on jo parin päivän kuluttua, niin saatte - te muutamat uskolliset lukijani! - vastata ihan noissa kommenteissa!

Suunnitteilla oleva ensimmäinen lupaus koskee triathlonin puolimatkan kisaa, joka on minulle tosi kova haaste... Siis lupaanko
a) osallistuvani puolimatkan triathlonkisaan ensi kesänä?
b) tulevani maaliin asti vaikka kontaten puolimatkan kisassa?
c) että en missään nimessä tule maaliin kontaten puolimatkan kisassa, vaan keskeytän kisan, jos olen aivan poikki (säästän teidätkin häpeältä...)?
d) että en osallistu puolimatkan kisaan?

Toinen suunnitteilla oleva lupaus koskee kilpakävelyn 5k/10k/20k -kisoja veteraanien MM-kisoissa Lahdessa. Mikäli lupaan osallistua, se tietää harjoittelun lisäksi kovaa lihashuollollista panostusta. Siis lupaanko
a) osallistua johonkin kävelylajiin veteraanien MM-kisoissa?
b) osallistua kaikkiin kävelylajeihin vet. MM-kisoissa?
c) mahdollisesti osallistua kävelyyn MM-kisoissa (tähän vaihtoehtoon sisältyy perumisoikeus)?

On vielä aikaa kypsytellä lupauksia. Uuneihin vaan lämpöä!

PS. Paras saamani joululahja oli juomareppu. Naisellisen pieni (2,1 l) ja kaunis. Pienikin riittää, vaikka tunnetusti olen kova juomaan (vettä).

Hyvää Joulua!

Kadotin hauskan laulavien porojen ryhmäkuvan, enkä löydä sitä enää, mutta positiivareiden joulukortti on myös sopiva. Kurkin juuri tonttuna ulos ikkunasta ja yritin katsoa, onko nyt kysymyksessä valkoinen vai vihreä joulu, kun en ole kotona vaan aivan alkuperäisessä kotona-kotona, joka sijaitsee siis etelärannikolla. Näyttää siltä, että hiihtämään ei ole mitään asiaa - täällä on siis vihreä joulu, ei musta.

Hyvää joulua!

Joulujuttua

Turkulainen kirjailija on muotoillut yhden joulun toivelahjan:

Joulupatja eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines.

Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu.

Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.

Heli Laaksonen

Yhtä juhlaa

Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton...

Nyt ovat lapset taas laulaneet. Perusjoulujuhlaan kannattaa panostaa, mutta vaikka kuinka yrittäisi ottaa rennosti, on melkeinpä aina tuloksena pääkipu! Niin nytkin. Mutta silti meni hyvin. Oli tosi kivaa, kun 26 tonttua jymisteli juosten ensin pimeässä salin kahta puolta lavalle, ja siellä alkoi hiipiminen. Sitten tanssia ja temppuja, hypyt, voltit, kärrynpyörät ja lopulta pyramidit. Ihan nappiin eivät pyramidit menneet, mutta väliäkös sillä. Nyt toivon, ettei kukaan keksi illalla kotonaan, että selkä tai varpaat ovat venähtäneet tai jopa poikki, ja tietysti se on taas sen open vika... Koulussa ei ainakaan kukaan valittanut.

Ehkä kirjoitan lasten liikunnasta joskus enemmänkin, mutta seuraavaksi taidan parannella tätä omaa päätäni, kuntoon taas huomista varten.

Jouluherkku

Vihdoinkin löysin tänään eräästä ruokakaupasta omaa jouluherkkuani ja ostin sitä ison palan! En tosin ihan noin isoa kuin kuvassa, mutta kuitenkin... :) Kysymyksessä on HK:n maksapasteija (kuva HK) ei ns. kalaasimaksapasteija vaan ihan tavallinen maksapasteija , jota tiskiltä myydään paloina. Ai, että on herkkua ruisleivän päällä!

En tiedä, miksi tätä herkkua myydään niin vähän ja harvoin täällä päin, että melkein treenistä käy, kun laukkaa kaupasta toiseen sitä hakemassa. Onneksi minulla oli aikaa koluta muutama kauppa mokoman takia. Kevyt viikko treeneissä, niin mukamas on, mutta joulun jälkeen on ainakin raskas viikko, kun tällaista herkkujen kyllästämää kehoa lähtee liikuttamaan! Eikä nyt ole vielä edes joulu, ja karkkihana on auki ja maksapasteijaakin jo löytyi. Oi voi.

Kilpakävelyä ja jääkiekkoa

Tämän päivän treeni oli kilpakävely matolla: pitkät verryttelyt + 10 x 1min vauhdikkaasti/1'. Ei siis mikään kova treeni, enemmänkin hermotusta hakevaa tuohon lajiin. Kyseisen maton vauhtiasteikko on sen verran sekaisin, että en mittaa vauhteja sillä lainkaan, seuraan vain sykettä. Matto on iso testimatto, johon mahtuu kaksi urheilijaa samaan aikaan - jos kyseiset urheilijat vaan pääsevät yhteisymmärrykseen siitä vauhdista! Syke laski ihan kivasti palautusten aikana - en siis ole ainakaan ihan täysin hapoilla (mistä eilen mainitsin). Kilpakävelyä on hyvä pitää treeniohjelmassa sen verran, että ensi kesänä on mahdollisuus osallistua veteraanien MM-kisaan Lahdessa. Mitalihaaveita ei ole, siihen en MM-kisassa yllä. EM-hopeaa kävelin 2004 Tanskassa 10km:n maantiekisassa - se on muuten ainoa ulkomaankisani. Mutta Lahden MM-kisaan olisi kiva osallistua siksi, että näin isot veteraanien kisat ovat näin lähellä. Sitten vaan ahkeraa lihashuoltoa, että polvet oikenevat kunnolla sääntöjen mukaan, niin että pääsisi maaliinkin startin lisäksi.

Erikoinen on tuo veteraani-nimitys, jota yleisurheilussa käytetään. Olenko siis "veteraani"?

Olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa tänä iltana. SaiPa-KalPa päättyi 3-4 SaiPan hurjan loppukirin ansiosta. Loppukirin - vai miksi sitä sanotaan jääkiekossa? Onnittelut vaan kuopiolaisille! Tähän sivistävään tapahtumaan minut ohjasi yleisurheiluseuran lahjoittamat vapaaliput. En voinut jättää käyttämättä, kun näin minua lahjottiin.

Glögiä treenijuomaksi

Nyt alkaisi olla jo kevyen viikon/jakson paikka. Treenit kulkee neljättä viikkoa sellaiseen tahtiin, että melkein itseä hirvittää. Olin jo mukamas parikin kertaa aloittanut kevyen jakson, ja sitä on kestänyt tasan päivä, ja sitten taas lisää, ja vauhtia kanssa... Kinkunkeruu (kinkun "pudotus"?) Lauritsalan uimahallissa on vielä menossa ensi maanantaihin asti. Se on yksi asia, joka on minua innostanut, vaikka se uintimatkan kerääminen ei ihan kerro minun harjoitusteni totuutta, koska kinkku-uinnissa saa kerrallaan merkitä vain 2000m! Tänäänkin uin 2700m. Ja sitäpaitsi hiihdin 25min jo sitä ennen. Melkein itseä jo huolestuttaa tämä tällainen meno! Tulen tällä menolla joko ihan älyttömän hyvään kuntoon tai sitten menen vain ihan hapoille. Tulisin tietysti mieluummin hyvään kuntoon - eikös vaan ole outoa..

Kinkku-uintikampanja päättyy ensi maanantaina 15.12. kynttiläuintiin. Olen jo luvannut mennä tiettyyn aikaan uimaan kynttilöiden loisteeseen ja nauttimaan glögiä treenijuomana. Silloin viimeistään alkaa kevyt jakso - ja tosi kevyt muuten sitten onkin! Joulun karkki- ja herkkuhana on muuten myös jo auennut. Mitäs järjestivät Karjala Triathlonin vuosikokouksen Fazerin tiloissa - siellä oli ämpärin kokoiset kulhot täynnä karkkia. Se jatkui viikonloppuna kotona, ja vielä arkipäivänäkin on mennyt tummaa suklaata ja piparkakkuja kovaa tahtia. Niin että täytyyhän minun tässä kovasti treenatakin, että nuo energiat jonnekin katoavat.

Lyki ja kuorsaa

Tänään minun oli tarkoitus mennä hyvin kevyelle lenkille, esim. sauvakävelemään, mutta kun hauskuus tuli tärkeämmäksi kuin järkevyys, lähdin kuitenkin hiihtämään. Palauttelun takia olisi hidas tempo ollut hyväksi - siinä sauvakävely on aina varmaa perustavaraa. En siis kuitenkaan malttanut. (En jaksa enää sauvakävellä! - kiukuttelua...) Poika lähti mukaan ja täräytti neuvon: no, lyki ja kuorsaa sitten... Just.

En oikein malta ajatella harjoituksia kovin järkevästi tällä hetkellä. Liikkeelle on päästävä ja harjoituksen on oltava kivan tuntuinen, mielekäs, kivassa mielessä. Ei siis pelkästään järkevä ja harjoitussuunnitelmaan sopiva. Odotan kovasti vuoden vaihdetta sikäli, että silloin on jo pimein aika voitettu ja valoa kohti mennään. Marraskuu, joka on yksi pahimmista kuukausista, meni yllättävän kivasti alkaneen uinti-innostuksen takia, ja nyt tämä hiihtäminen tuo myös uutta potkua joulukuun etenemiseen. Kevätpuolella sitten voi hioa harjoitusohjelmaan järkeä, kun ei ole enää kysymys henkisestä hengissäpysymisestä...

Lumetettu latu

Vihdoin ja viimein eilen lähdin Lappeenrannan kisapuistoon lumetetulle ladulle hiihtämään! Olen melkoisen monta vuotta välttänyt kyseisen ladun käyttöä ihan kai laiskuudesta tai sitten vain lajivalinnan takia. "Parempi kuin Vuokatissa..." sanoi joku ohitse suhahtaessaan, mutta en tiedä, mitä hän oikeastaan tarkoitti. Hiihdin itse pari tuntia ja olin hyvin tyytyväinen. Miksi mennä merta edemmäksi kalaan, tai latua edemmäksi hiihtämään? Itse asiassa olin niin tyytyväinen latuun ja sen ympäristöön, että en toivokaan enää lumisadetta ja suuria lumikasoja - auton jatkuvasta puhdistamisesta puhumattakaan. Siirtymiset ladulle ja takaisin oli niin miellyttävän helppoa.

Sitten lankesin ostamaan itselleni hiihtopuvunkin urheiluliikkeestä, joka houkutteli asiakkaita kohtalaisella alennuksella tänä päivänä. Hyvän puvun sain. Ei kun siis ladulle uudestaan - kun se ei edellytä edes lumisadetta! Isot kasat on lunta vielä jäljellä latua varten täällä Lappeenrannassa.

Kuperkeikkaa ja muuta sirkusta

Tänään harjoittelin uinnin käännöstä oikein valmentajan avustuksella. Nenä täynnä vettä hiottiin ja etsittiin kuperkeikan lähtöpaikkaa. Ja ponnahdusta, ja käännöstä. Onneksi olen harjoitellut kuperkeikan vedessä jo lapsena, sehän on kaiken alku. Kyllä taas kiitin itseäni lapsuuden innosta!

Lapsena pitäisi harjoitella vähän kaikkea - sitä sun tätä. Varsinkin kaikenlaisia liikkeitä, taitoja ja tietenkin myös nopeutta. Tänään meillä oli töissä, siellä peruspuolella siis, sirkusopettaja opettamassa ja ohjaamassa lapsille sirkustaitoja. Tasapaino, keskittyminen, kehonhallinta, näppäryys olivat sopivaa valuuttaa niillä tunneilla. Näiden lisäksi sirkustaitoihin kuuluu sovittelutaidot ja luottamus. Kyllä poikia harmitti, kun tyttöjen ihmispyramidi onnistui paremmin ja nopeammin kuin heidän! Pojat riitelivät niin pitkään kunkin paikasta pyramidissa, että tytöillä oli omansa jo valmis siinä vaiheessa. No, siihen vielä palataan ja ehkä myös jotakin opitaan...

Peruspuolella on sikäli kiva olla töissä, että melkein kaikkea, mitä harrastaa, voi käyttää hyödyksi töissä - tavalla tai toisella. Liikuntataitoja varsinkin. Ja vaikka lapsuuden taidoista on iloa, voi näin aikuisenakin vielä oppia uutta. Esimerkiksi uusia uintilajeja. Mitenhän käy, kun menemme koululaisten kanssa uimahalliin: maltanko pysyä altaan reunalla vai suoritanko valvontaosuuteni altaasta käsin?