perjantai 31. heinäkuuta 2009

MM-kisafiilis...

.. löytyi viime tipassa: radalla starttipistoolin laukauksen jälkeen! Sitä ennen ei naurattanut yhtään, ja tein valmistautumisen hyvin konemaisesti vanhan kaavan mukaan. Verryttelin, venyttelin, kävelin ns. aukivedot, kävin vessassa... Kokoontumiseen olin tunkemassa ensimmäisenä (kukaan muu ei vielä edes halunnut sisään), eikä yhtään haitannut, että chipin kanssa ei saanut enää muualle mennä. Toiset kilpailijat juttelivat, minä mökötin mieli mustana.


Aloitin kävelyn varovasti, mutta heti ensimmäisen kierroksen jälkeen otin oman paikkani ja jatkoin. Jalat tuntuivat toimivan ihan hyvin, eikä kukaan tuomareista hyökännyt näyttämään huomautuslaikkaa. Olin todella huojentunut. Sää oli lämmin ja aurinko porotti taivaalla. Käytin sieniasemaa hyväkseni melkein joka kierroksella - otin sienen ja valutin vettä päälleni. Se oli mielestäni viisaampi ratkaisu kuin hidastaa vauhtia juomisen takia. Sitä paitsi ei puolen tunnin kisassa edes tarvitse juotavaa! Stadionilla olevat suomalaiset kannustivat jokaisella kierroksella, ja fiilis nousi korkeammalle kierros kierrokselta.

Kolme kilometriä meni noin kuuden minuutin kilometrivauhdilla, mutta viimeisillä kahdella kilometrilla vauhti vähän hidastui. Saavutin kuitenkin kauden parhaan tuloksen - se on hyvä ottaen huomioon lämpimän ilman! Punaisia en saanut yhtään, enkä edes yhtään huomautusta tuomareilta! Se on hyvä saavutus, koska tuomaristo oli kansainvälistä.

Kyllä oli helpottunut ja hyvä olo kilpailun jälkeen! Erityisesti saamani kannustus nosti kisafiiliksen niin ylös, että palasin vielä seuraavana päivänä Lahteen itse kannustamaan suomalaisia kävelijöitä. Veteraanikävelijät saivat ratakävelyissä eri ikäsarjoissa yhteensä 7 mitalia, osa miehille, osa naisille. Hylkäyksiäkin tosin tuli suomalaisille paljon. Toki muitakin kävelijöitä hylättiin.

Raskas laji vaatii kevyet huvit ja erityisen koukkupolvisen palauttelun:

Ei kommentteja: