Mikä alkaa?

Lasken päiviä: yksi, kaksi päivää. Mikähän sitten alkaa...? :) Tällä viikolla olen ihan sovinnolla keskittynyt työasioihin, enkä ole treenannut yhtään. Yksi täydellinen lepoviikko treeneistä on ihan paikallaan, kun tiedän, että sitten voi taas urakoida. Kesäksi on myös mukavia kisasuunnitelmia. Niistä enemmän myöhemmin...

Uintikevät

Rennosti, vaikka vakavaksi vetää jännitys! Uintikisoissa menee näköjään koko päivä, kun odotellaan startteja. Kestävyysurheilussa suoritus kestää ja kestää, mutta kas kummaa - kotimatkalle lähdetään kuitenkin monesti nopeammin!

Starttien välissä voi pulikoida - anteeksi verrytellä vaikkapa lastenaltaassa. Olen havainnut, että siellä on usein viisaampaa pysytellä pinnan alla, jossa näkee, missä pikku-uimarit kiitää. Yllä ja alla olevat kuvat ovat Heinolan hallista: lastenallas ja varsinainen uima-allas.


Seuraavat kuvat ovat Vantaalta Tikkurilan uimahallista. Tikkurilassa on 50m:n allas. Uiminen 50m:n altaassa on vähän hitaampaa kuin 25m:n altaassa, koska käännöksiä tulee vähemmän. Käännöksessä matkaa nopeuttaa vauhdin ponnistaminen altaan reunasta. Itse epäilin, että olen niin hidas kääntyjä, ettei eroa huomaa, mutta kyllä sen uiduissa ajoissa huomaa minullakin. Tikkurilan halli on valoisa ja kaunis.



Heinolan ja Tikkurilan kisojen tuloksia en ryhdy esittelemään. Taso pysyi samana kuin Imatran kisassa. Kokemusta karttui, siis myös pitkästä radasta.

Paperit kunnossa

Täyshulluja lähdössä

Hullun paperit kirjoitettiin tänä vuonna 266 henkilölle (mukana täyshullut, puolihullut ja varttihullut). Hulluus on siis lisääntymään päin.


Matkalla Lappeenranta-Vainikkala sää suosi kävelijöitä.


liisan paperit ovat kunnossa vuodeksi eteenpäin.

Kidutusta ja hulluutta

Postauksen otsikon mukaan elämäni kuullostaa kamalalta. Tässä on kuitenkin kootut selitykset:

Tänään veimme koululaiset koko päiväksi metsään oppimaan metsäasioita. Kiitän ihan näin julkisesti kaikkia tapahtumapäivän paikallisia järjestäjiä - kaikki sujui paremmin kuin hyvin ja opimme paljon. Itse opin mm. istuttamaan puuntaimia ja sen, miten päin hirvellä on sarvet päässä. Mutta opin myös sen, että toppatakki ja -housut kuuluvat yhä Suomen kevääseen. Miten olenkaan voinut sen asian unohtaa? Vajosin niin alas, että kun kymmenvuotias oppilas katsoo minua anellen ja sanoo "tämä on kidutusta", olin hiljaisesti ihan samaa mieltä hänen kanssaan! Itsekin luulin lähestulkoon kuolevani siihen paikkaan, kun kylmää oli +6 astetta ja tuuli kovasti. "Pukeutukaa lämpimästi", olin sanonut monta kertaa edellisenä päivänä, mutta itsekään en osannut laittaa tarpeeksi ja oikeanlaisia vaatteita päälle! Arvata saattaa, että koululaisilla oli vielä vähemmän kuin aikuisella. Mutta täytyy todeta, että selvittiinhän siitäkin...

Huomenna olisi sitten toisenlainen totuuden hetki. Ihan oikeat Hullun paperit saa ravintola Ukko-Pekasta Vainikkalan asemalta, mikäli todistaa sitä olevansa kävelemällä Lappeenrannasta Vainikkalaan, noin 30km. Edellisen vuoden paperit menevät vanhaksi huomenna, joten kaipa tässä on ryhdistäydyttävä, vaikka tämänpäiväinen kylmäkäsittely vähän intoa laimensi. Nimittäin jos huomenna on kylmä, tuulee ja sataakin, mietin kyllä vakavasti, olenko todellakaan ihan niin hullu... Vai olisiko oikeanlainen pukeutuminen tässäkin tapauksessa se vastaus kysymyksiin?

Doktor Ernst Joseph Suhonen kirjoittaa kävelijöille Hullun paperit. Kuva Esa Rantanen

Toukouinnit Imatralla

Tänään uitiin Toukouinnit Imatran uimahallissa. Itse uin 50m ja 100m vapaauintia ja 100m rintauinnin. Tein ihan reilut parannukset tuloksiini, kuten suunnittelin. Tällä kertaa osasin uida todella järkevästi kaikki matkat: vinstaan rohkeasti vauhtia ja sataset hieman pidätellen alussa. Imatran halli on hyvin lämmin, niin että minäkään vilukissa en palellut, vaan uin hyvin lämpimänä jokaisen startin. Se varmasti paransi tuloksia...

Uudet ennätykset:
50m vu 36.37 (vanha 42.09)
100m vu 1.21.39 ( vanha 1.28.11)
100m ru 1.41.27 (vanha 1.46.56)

Mutta lupaan vieläkin parannusta tänä keväänä noihin aikoihin... Vielä on harjoittelukikkoja takataskussa.. Suunnitelmissa on uida myös yksi vähän pitempi matka, 400m:n vapaauintistartti.

Tutkittu juttu

Vasen polvi, joka vaivaa juostessa, on nyt tutkittu. Aikoinaan nuorena (yli 30 vuotta sitten - huh!) siinä oli vamma, polvi lukkiutui, mutta sitten taas kääntämällä oikeni. Silloin ei sen kummemmin tutkittu. Löysähkö se on ollut siitä lähtien, ja naksuu. Nyt kuvauksessa polvi näytti siistiltä, eikä leikkaukseen ole tällä hetkellä syytä. "Eihän sinusta maratonjuoksijaa tarvitse tulla, eihän", sanoi lääkäri. Suositteli lihasten vahvistusta. Tavallaan olen samaa mieltä, vaikka tavallaan surettaa, ettei pysty polven takia siihen, mitä haluaisi yrittää. Triathlonkisoissa juoksen sen, minkä pystyn, ja tyydyn sitten kävelyyn tarvittaessa, mutta triathlonkisoihin osallistun tästä huolimatta! Lisenssin hankin ihan kohta. Annan tasoitusta toisille juoksun takia, mutta osallistua aion!

PS. Huomenna on uintikisat Imatralla. Odotan, että saan parannettua tulosta varsinkin 50m:n ja 100m:n vaparissa. Täytyy yrittää korvata tuota juoksua uinnilla...

Kiitos

Tänään alkoi aamu spinningillä ja bodypumpilla. (Tällainen burn out -ihminen saa joitakin etuoikeuksia ihan lääkärin luvalla.) Tunsin kiitollisuutta spinningin vetäjää kohtaan - yksi minun lempivetäjistäni - joka todella osaa ja viitsii miettiä valmiiksi ajorytmit ja musiikit! Sellaisesta rytmin käytöstä pitäisi antaa palkassa lisäbonusta. Omasta puolestani annoin bonuksen kiitoksena.

No, nuo liikunnan ammattilaiset tekevät hommia työkseen, ja saavat siitä palkaksi rahaa. Tiedän, että hyvin suuri osa valmentajista tekee valmennustyötä yhtä ahkerasti saamatta siitä kuin pienen kulukorvauksen tai ei sitäkään! Pahimmassa tapauksessa palkka on haukut jonkun kateellisen toimesta. Valmentajan työ on joskus nurinkurista: ihmisten miellyttäminen ei ole se oikea ratkaisu. Tulokset syntyvät joskus toista tietä.

Tästä syystä tunnen kiitollisuutta tälläkin hetkellä heitä kohtaan, jotka edes piirun verran auttavat minua minun urheiluharrastuksessani! Ja valmentamisen nurinkurisuudesta voinen kertoa tuoreen esimerkin. Pekka-valmentaja Vantaalla sanoi lauantai-iltana suorat sanat minun kävelytekniikastani: asento takakenossa, etuaskel liian pitkä, veto alkaa liian myöhään, polvi ei pysy suorana ja takatyöntö jää liian lyhyeksi. Ai niin, meinasin unohtaa vielä kädet: liian hidas (hidastava) rytmi käsissä. Siispä yritin ja yritin. Näillä eväillä piti sitten startata sunnuntain 5000m:lle, ja kun lisäksi epäilin kuntoni kestävyyttä, niin olo oli melko surkea ennen kisaa. Kisan lopputulos oli kaikesta huolimatta - tai juuri sen takia, kiitos Pekalle - yllättävän hyvä. Aloitin varovasti ja kykenin lisäämään vauhtia kierrosten kertyessä. Tuomareilla ei ollut huomautettavaa - tsemppasin kovasti. Tulos ei ole mikään ihmeellinen, mutta se todisti, että aerobinen kuntoni ei ole laskenut, koska parantamisen varaakin on. Pystyin ohittamaan myös muutamia nuoria naisia loppukierroksilla.

Mutta tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan esitellä minun kisaani, vaan lausua kiitosta valmentajille, jotka minua tukevat: Pekalle kilpakävelyyn ja Jussille ja Juholle uintiin! Viime viikolla juoksutin Jussia uimatreeneissä hakemaan minulle juomapullon intervallien välissä - ja tunsin kyllä piston sydämessäni kun noin pahasti komentelin. (Yleensä muistan kyllä ottaa pullon ihan itse altaan reunalle.) Kuitenkin sitten yhdessä totesimme, että tämä juomapullon tarjoaminenhan ON valmentajan tehtävä! Mutta ehdottomasti kiitoksen kanssa! Kiitos.