Märkäpuvun tarve

Aamuvarhaisella tajusin: vesi on niin kylmää järvessä tänä kesänä, että varmastikaan en pysty uimaan 1000m ilman märkäpukua! Tuon 1000m selvitin eilen hallissa vaparilla - tosin rintauinti on minulla vielä se vahvempi laji, jos kelloa katsotaan. Avovesiuinti on kuitenkin eri asia, se on selvä juttu. Tämän tosiasian tunnustamisen jälkeen en voinut muuta kuin tehdä asialle sen minkä voin: tilasin itselleni märkäpuvun kaupasta. Lupasivat laittaa postiin heti samana päivänä, ja nyt sitten vaan odottelen. Saa nähdä, sopiiko se.

Illalla oli seuran talkoot, Karjala Triathlon Lappeenrannassa valmistautuu maastotriathlonin ja -duathlonin SM-kisaan 9.-10.8.... http://yhdistykset.etela-karjala.fi/kartri/index_tiedostot/Page312.htm Siis täytyy tunnustaa, että jos nyt vaan kaikki menee hyvin ja pääsen starttaamaan, tämä on minulle kotikisa! Tuntuu oikeastaan kivalta. Tänään siivottiin uimarantaa: kannettiin vanhaa kaislaa pois rantautumisalueelta ja tarkistettiin, ettei pohjassa ole vaarallisia esineitä, esim. rikkinäisiä pulloja. Talkoot jatkuvat ensi viikolla.

Kisan mahdollista suoriutumisaikaa mietin uudelleen: hyvä, jos alitan kaksi ja puoli tuntia.... Joka tapauksessa tulee olemaan kova haaste - kovempi kuin mikään aikaisempi.

Suunnitelmia

Viikonvaihde on mennyt kovasti pyöräilyn merkeissä. Lauantaina kävin ajamassa maastoa pururadalla ja eilen sunnuntaina ajoin uudestaan yksin edellisen maanantain yhteislenkin. Maaston ajaminen on todella haastavaa, kun rata on kunnollinen, ts. kaikkia ylämäkiä ei selvitä pyörällä. Tai tietysti kokeneet pyöräilijät ne selvittävät, mutta aloittelija ei... Suunnittelin, että ajan kevyesti, mutta eihän sellainen onnistunut.

Aion osallistua maastotriathlonin SM-kisaan Lappeenrannassa 9.8. Jostakin on aloitettava ja otan nyt heti kunnon haasteen, kun ei ole lyhyempääkään tarjolla. Tavoitteena on selvittää rata ja päästä maaliin. Mielellään alle kahden tunnin. Jaksavatkohan toimitsijat odottaa niin kauan?

Pitkää lenkkiä, pitkää pitäisi tehdä - ja olisi pitänyt tehdä! Sunnuntain ajon piti tulla sellaiseksi, kun lähdin uudelleen sille maanantain yhteislenkille. Annoin itselleni aikaa - nyt saa kestää kauan - mutta en osannutkaan hidastella! Päinvastoin kävi, kun harjoittelin rauhassa vaihteiden käyttöä, ja maantielenkki sujahtikin yllättävän nopeasti. Pikkuisen nipistin kaupunkiajossa ja tulin eri reittiä takaisin ja aivan rauhallisesti. No, kun ei eilisestä tullut pitkää, niin tänään on uusi mahdollisuus: tämän maanantain tarjolla oleva yhteislenkki on pituudeltaan 70km! Ajattelin jo, etten lähde sinne, mutta kun tiedän reitin (tasaisempaa, ei jyrkkiä mäkiä) ja eilinen sujui niin hyvin, niin taidanpa kuitenkin osallistua. Ei minun tarvitse ajaa yhtä kovaa kuin miehet. Menkööt edeltä...

Sanastoa ja tekniikkaa

Kaikenlaisiin uusiin sanoihin sitä törmää, kun aloittaa toisen lajin! Uusia sanoja minulle ovat olleet esimerkiksi rissa, klossit ja välitys, joihin olen joutunut kysymään tai etsimään aikaisempaan ymmärrykseen sopivan selityksen. Ja todella sanamukaisesti on totta, että pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen - mutta silti sen tekniikasta olisi hyvä jotakin ymmärtää!

Tänään käytin pyörääni korjauksessa, koska ensimmäisellä pyöräilyllä sattuneessa kaatumisessa oli kuitenkin pyörälle tapahtunut jotakin. Vaihteet toimivat, mutta eivät moitteettomasti. Sain hyvän selityksen mitä oli tapahtunut. Kiinnityskorva - oletan että olen oikeassa käsitteessä - oli vääntynyt kaatuessa. Kyseinen osa on helposti vääntyvää materiaalia (alumiinia?) juuri siksi, että kalliimmat osat pysyvät ehjinä kolaritapauksessa. Pyöräilykirja kertoo tällaisesta tapauksesta näin: "Vaihde voi olla vinossa ketjuun ja runkoon nähden. Silloin joko itse vaihde tai kiinnityskorva on vääntynyt. Kiinnityskorvan vääntyminen on hankala juttu, koska ei ole varmaa, että sen pystyy suoristamaan ilman, että metalli heikkenee huomattavasti. Työssä tarvitaan joka tapauksessa erikoistyökaluja." (Staffan Skott: Pyöräilijän kirja). Näin itse, miten tuo osa väännettiin takaisin oikeaan asentoon juuri tuon erikoistyökalun avulla. Sen avulla varmistettiin, että vaihde on todella suorassa pyörän suhteen jokaisesta suunnasta. Kiitin nöyrästi avusta - sain muuten tämän palvelun ihan ilmaiseksi - ja lupasin ottaa opikseni ja olla huolellinen lukkopolkimien kanssa... (Itselleni lupasin, että jatkan asiakassuhdetta tämän liikkeen kanssa, koska siellä saa tällainen tietämätönkin hyvää palvelua!)

Ihmettelenkin, miten taitavia ja tietäviä ovatkaan triathlonistit ja pyöräilijät, kun tällaisella teknisellä välineellä harjoittelevat viikosta toiseen! Pakko on minunkin vähän opiskella huoltoasioita...

Polven vahvistusta

Polvea (polvia?) pitää hoitaa ja vahvistaa. Kilpakävelyllä olen aikaisemmin päässyt ohittamaan tämän haasteen - no, tavallaan kyllä juuri niin, vaikka kilpakävely luo sitten omat haasteensa polville (no koukkupolvi, you know...). Kesällä 2004 tämä polviasia oli hyvällä mallilla, kun pystyin juoksemaan radalla kymppitonnin aikaan 50.12, ja hyvät asiathan tajuaa yleenä vasta sitten, kun on ne jo menettänyt... Nyt ei polvi kestä läheskään kymppiä ilman pistävää hermokipua vasemman jalan ulkosyrjässä. 8km taitaa olla kipuraja tällä hetkellä.

Tänään hoitona oli ensin aamupäivällä vahvistus: hyvin kevyttä juoksua pururadalla 6,4km, yhdistettynä tavalliseen kävelyyn verryttelyinä. Ei koskenut polveen yhtään - yes! Illansuussa hoito jatkui: kevyt pyöräily uimahallille ja takaisin, ja hallissa vesijuoksua 20min, sekä tietysti uintiosuus 2x500m/1min palautus. Hoitoa oli se vesijuoksu, joka on kokemuksen mukaan erittäin hyvää huoltoa polville ja varmasti kaikille muillekin paikoille kropassa.

Uintiin olin myös tyytyväinen: uskomatonta, mutta näin se alkaa kulkeman se vaparikin! Ihan pistää uhoamaan: seuraavaksi mä kyllä uin koko kilometrin... No, jäitä uimalakkiin. Avovesiuintikin on vielä ihan eri asia kuin hallissa (turvassa) uiminen.

Päivän uintiharjoitus

Uintia olisi nyt hiottava ahkerasti, kun kerran vapaauinnin olen oppinut - kiitos HelsinkiTriathlonin Eeron ja Kristan hyvän uintikurssin kesäkuussa! Vapari alkaa uintityylinä jo tuntua omalta siten, että mökillä uidessa juuri ja juuri onnistuin välttämään sen - nimittäin ilman korvatulppia minun ei kannata sitä uida! Korvatulppien käytön myötä olen päässyt eroon turhasta pään nostamisesta ja uskallan kääntää ylävartaloa reilusti happea haukatessa.

Tänään polskin siis yhteensä 2000m, jossa mukana verryttelyt ja tekniikkaharjoitukset. Varsinainen harjoitus oli 6x200m, palautusta 30-50s. Nuo kaksisataset antoivat uskoa siihen, että pitempikin matka onnistuu seuraavalla uintikerralla... Nälkä kasvaa syödessä... On ihana kokemus, kun uinti kulkee! Ja tyvestä puuhun!

Uinnin jälkeen väsytti kohtalaisen paljon. Päivän sana mansikkakakku helpotti sitä kuitenkin kummasti! Viimeisetkin muruset syötiin jo!

Ensimmäinen pyöräily

Eilen lähdin rohkeana naisena paikallisten pyöräilijöiden kanssa maanantailenkille. Jo aloitus oli näyttävä: pyörään tottumattomana nojasin väärälle jalalle pysähtyessäni. Väärä jalka oli se, joka oli yhä lukittuna polkimessa, toisen olin kyllä ehtinyt irroittaa ohjeiden mukaisesti! Pehmeä (onneksi!) kaatuminen koko porukan edessä todisti seuraavat sanani: "olen ihan aloittelija, mutta saankohan kuitenkin lähteä lenkille mukaan?" Eihän ne miehet voineet muuta kuin myöntyä. Yksi lupasi jäädä kanssani hännille, jos (ja kun) vauhtini hiipuu..

Kuulemma sellaiset 50km oli tarkoitus ajaa. Alkuun kuljimme kaupungissa ja minä roikuin porukan perässä. Huh heijaa. Kyllä pelotti. Liikenne, vauhti, ja pyörän hallinta. Rukoilin, että pääsisin vielä ehjänä kotiin.

Huh heijaa myös sitä matkaa. Kaunista oli, aurinko paistoi. Putosin porukasta, ja jäin kahden miehen kanssa ajelemaan. Loppumatkan ylämäkiin ei enää riittänyt voimaa, vaan vain sinnittelin ylös. Rukoukseni oli kuultu: pääsin ehjänä kotipihalle, jossa osasin irrottaa jalatkin oikeassa järjestyksessä.. Vasta kotona uskalsin katsoa sykemittariin, joka näytti aikaa 1.43 ja keskisyke 136. Ei siis ihan pysynyt enää peruskuntoharjoittelun puolella, mutta eipä ihan hapoillekaan mennyt. Tarkoista kilometreistä en tiedä - ihan tekisi mieli lähteä ajamaan autolla sama matka, että tietäisin, minkä eilen suoritin.

Oli muuten voittajan olo illalla. Mustikkapuuro ja tonnikalasalaatti ja pyykki pyörähti puhtaaksi koneessa. Ei meinannut uni tulla.

Tänäkin aamuna olo on hieno. Kipeänä on ainoastaan vasemman käden pikkusormi - uskomatonta! Tuliko sormi kipeäksi jännittämisestä vai teloinko sen kaatuessani, en tiedä.