lauantai 31. lokakuuta 2009

Pitkän radan mastersmestikset

Niinpä, pitkän radan (50m) mastersSM ja PM käytiin jo viikko sitten Tikkurilassa. Minulla ei ollut paljon odotuksia, koska olen ollut niin paljon sairaana. Tulokset olivat kuitenkin palkitsevat. Kuudesta startista tein kahdessa oman henkilökohtaisen ennätykseni (200m vu ja 100m vu). Sain yhden SM/PM hopeamitalin (200m ru) ja yhden SM/PM pronssin (100m vu). Aivan lyhyimmät sprinttimatkat eivät siis onnistuneet, ja kokonaisuudessaan rintauintitulokset olivat huonompia kuin vapaauintitulokset. Toisaalta pystyin kyllä riippumaan aivan omien ennätysteni kannoilla niissä muissakin starteissa. Näistä tuloksista ja palkinnoista arvostan eniten 100m:n vu:n pronssia: sarjassani oli sentään 7 uimaria!

Mutta kisojahan tulee! Harjoittelu jatkuu.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kärsimättömyys

Eilenkö kirjoitin niin reippaasti, että varman päälle otan, enkä lähde treenaamaan liian aikaisin? No en ole lähtenytkään, plääh. Mutta reippasti en kyllä jaksa kirjoittaa, enkä muutenkaan reippaasti tähän tilanteeseen suhtautua. On tämä nyt kumma - näin huono kunto, ettei paljoa mitään uskalla tehdä?? Kävin siis maanantaina Pumpissa ja vetelin reidet jumiin. Eilen ja tänään ajoin kuntopyörällä aamulenkin, vain 20 minuuttia kevyttä. Tänään harkitsin uimaan lähtöä, mutta en voinut mennä, kun aavistus, vain aavistus oli vilutuksen tunnetta ja mittari näytti pienen pientä lämpöä.... Ei hätää, ei edes kurkku kipeä, vain siis aavistus rasituslämpöä. Harmittaa. Reipas en ole.

Turha minun on valittaa. Seurakaveri Mika on sen sijaan joutunut tosi tilanteeseen. Verkossa ei ole julkaistu paperilehdessä lisänä ollutta juttua, että Mikan haaveena siintelee Havaijin kisa. Toivotamme varmasti kaikki Mikalle tsemppiä ja pikaista paranemista! Kaikki on vielä mahdollista.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Varman päälle

Otan flunssasta ja kaikesta mahdollisesta parantelun ns. varman päälle. Enää en aio tulla sairaaksi tai mihinkään muuhunkaan ikävään tilaan, esim. mahdollinen ylikunto..., hölmön treenaamisen takia! Muistelen huonolla omallatunnolla elokuista Kuopion SM-pikatriathlonia ensin toipilaana ja sitten vielä treenaamista sen päälle. Samoin Cadizista tultua olisi pitänyt levätä, eikä rynnätä hallille heti seuraavana päivänä.

Nyt olo on jo kuitenkin parempi, kurkku hyvä eikä väsymystä tunnu. Eilen kävin BodyPumpissa ja tänään ajoin 20 minuuttia kuntopyörällä aamutuimaan. Nyt vielä tunnustelen, onko tänä iltana parempi levätä vai tehdä joku harjoitus. Mastersien pitkän radan (50m:n allas) SM- ja PM-kisat ovat tulossa. Voi olla, että kovin montaa uintiharjoitusta en tee ennen kisaa, mutta sitten uin vanhoilla taidoilla ja kunnolla. Ei ole stressiä menestymisestä eikä onnistumisesta.