Ainakin oon Oulussa. Ainakin kisapaikan lähellä. Junassa nukkuminen sujui jotenkuten. Viiden aikaan yläkerran nuoren naisen paksu tenttikirja kopsahti selkääni (ei sentään ihan päähän), enkä kyllä sen jälkeen oikeastaan nukkunut. (Nukuinko sitä ennenkään, on hyvä kysymys...) Laitoin kirjan lattialle, mutta kohta oli tyttö rähmällään lattialla etsimässä jotakin. Ai niin, muistin, että jalkoihinikin kopsahti jotakin, ja annoin yhden kännykän etsijälle jaloistani. Yes yes, tosi hyvä valmistautuminen kisaan, mutta onhan sitä ennenkin valvottu... Nyt vaan tuntuu yläselkä ja hartiat olevan jumissa, melkein pyörryttää. Voi, kun pääsisi jo omaan hotellihuoneeseen vähän venyttelemään! Mutta jos ei, niin näillä mennään tämä päivä.
Kohta apinan raivolla 50m vapaata. Sitten sammakon voimilla kaksisataa. Viimeisenä uidaan sekaa, mutta silloin ei ainakaan pää saa olla sekaisin, että muistaa lajit ja käännökset, yms, yms. Tässähän on aika paljon ajattelemista meikäläiselle.
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti