Allasavaruus

Kävin poikkeuksellisesti (omaan ohjelmaani verraten) aamulla uimassa torstaina. Päätin uida 2000m kevyttä kelausta. Tämähän merkitsee 25m:n altaassa 40 kierrosta. Kierrosmäärä ei sinänsä ole suuri. Olen monesti tehnyt 80-100 kierrosta urheilutalolla kilpakävelyä noin 74m:n radalla. Tuolloinhan kierroksia tulee kaksinverroin uintiin verrattuna. Kierroslasku sujuu erittäin hyvin sykemittarin kierrostoimintoa käyttäen, mutta sormisysteemilläkin pärjää: sormi kerrallaan eri asentoon kädessä toisen pään käännöksessä.

Uinnin kierroksia laskiessa tilanne on toinen. En halua käyttää kierroshelmitaulua altaan päässä, koska silloin pitää pysähtyä. Mielelläni teen päädyssä volttikäännöksen jatkan saman tien - ei ole aikaa pysähtyä. Yhden sykemittarin jo pilasin liiallisessa vesikäytössä. Jää siis jäljelle todellinen tietokone: oma pää. Uskomatonta on - tosin ihan totta - että tämä oma huipputietokoneeni ei pysty laskemaan edes kahteen altaassa! Yk-si - kak - käännyinkö jo? - olenko vielä ykkösessä? - si - ja varmuudeksi vielä yk - si, niin ainakin tulee kaksi täyteen... Ei sentään ihan alussa näin, mutta sen jälkeen, kun kierroksia on jo kertynyt... Käytössä siis loistava tietokone: kaikki mahdolliset toiminnot puuttuvat!

Onko 12x25m:n allas sellainen avaruus, että ajatus pääsee harhailemaan kuin oikeassa avaruudessa konsanaan? Minulle se on. Olen jo aiemmin kirjoittanut, kuinka onnellinen saatan olla uidessani, mutta erikoista on, että tämä onnellisuus ei kohtaa toista mukavaa asiaa, numeroiden käsittelyä ja matematiikkaa! Ehkä uinnin onnellisuuden selitys löytyykin siitä ihanasta avaruudesta ja osittaisesta painottomuuden tunteesta, joka vedessä vallitsee. Tätä illuusiota ei pysty rajattu allasaluekaan häiritsemään. On kai ihanaa, kun ei pysty edes kahteen laskemaan.