Maakuntaviestissä 2010

Tämän vuoden hiihdon maakuntaviestissä Ruokolahdella oli pakkasta -16 astetta, mutta viime vuodesta poiketen en jännittänyt tippaakaan! Silloin pelkäsin -2 asteessa (astmaatikkona), mutta nyt ei ollut huolen häivää - kiitos hyvän harjoittelun! Olenhan sivakoinut jo reilusti yli 200km, ja melkein kaikki kirpeässä pakkassäässä, noin -8 asteesta -18 (jopa -20?) asteeseen!

Hiihto onnistui suht'koht' - eipä valittamista. Kovin lyhyeltä vaan matka tuntui, vaivaiset 1,6km. Olishan sitä mennyt pidempäänkin... Karjala Triathlon otti komeasti kaksoisvoiton harrastesarjassa, mutta oma joukkueeni ylsi vain 7. Hienosti kuitenkin kokonaisuutena!

Treenit 2009

Tämänpäiväisen hiihtolenkin vastapainoksi valmistui selvitys vuoden 2009 treeneistä. Yhteensä treenitunteja kertyi 314. Yksi kuva selvittää enemmän kuin tuhat sanaa, joten...


Tuossa kaaviossa kävelyt sisältävät sekä reippaan kuntokävelyn (mahdollisesti myös sauvakävelyä) että kilpakävelytreenit. Pyöräilyt pitävät sisällään kuntopyörällä ajon, kilpapyöräilyt sekä spinningharjoitukset. Yllätykseksi muodostui itsellenikin, miten paljon olen kävellyt viime vuonna, vaikka luulin vähentäneeni nimenomaisesti kävelyharjoittelua! Uinnin suuren osuuden tiesin jo etukäteen. Juoksuharjoittelun pieni määrä ei ole yllätys.

Toisessa kaaviossa olen eritellyt kävelyt sekä pyöräilyt, ja määrät ovat seuraavat:


Nyt kävely ja uinti erottuvat selkeiksi päälajeiksi, muissa lajeissa harjoitusmäärät tasoittuvat lähemäksi toisiaan. Puolustan itse kävelyn mukanaoloa harjoittelussa sillä, että reipas kävely (+sauvakävely) on aina minulle kevyt ja palauttava harjoitus.

Vuoden vaihde 2009-2010

Vuosi on vaihtunut vahvasti hiihdon merkeissä. Jouluviikolla kilometrejä kertyi vajaat 90 ja tällä viikolla reilut 100! Toinen laji, jota olen harjoittanut, on kävely (+kevyt hölköttely) - tarkoituksena palauttelu hiihtotreeneistä sekä vasemman jalkaterän huoltaminen hyvälestisessä talvilenkkarissa.

Jonkunlaista itsetutkistelua olen myös harjoittanut mennyttä vuotta tarkastellen ja suunnitelmia tehden, mutta mitään radikaalia ei ole syntynyt. Viime vuoden voisi jakaa kahteen osaan: aktiiviseen ja onnistuneeseen (treeni- ja kilpailumielessä) kevät- ja kesäkauteen ja passiivisempaan syksykauteen, josta melkein kolme kuukautta kului sairastellessa ja puolikuntoisena. Marras-joulukuussa fyysinen vointi alkoi olla taas ennallaan, ja treenit ovat onnistuneet hyvin.

Vuosi sitten suunnittelin tulevaisuutta näin: Kaksi suunnitelmaa kulkee jopa uuden vuoden lupaus -nimellä. Ensimmäinen koskee triathlonin puolimatkan kisaa. Lupaan osallistua.. Toinen lupaus koskee kilpakävelyä veteraanien MM-kisoissa. Lupaan osallistua 5000m ratakävelyyn ja 10km:n maantiekävelyyn. Taaskaan en lupaa päästä maaliin, vaikka maaliin pääseminen on tavoite...
Teen vielä kolmannen uuden vuoden luopauksen. Se koskee uintia. Lupaan yrittää tavoitella mitalisijaa mastersmestaruusuinneissa jollakin rintauintimatkalla..

No, ensimmäinen lupaus ei toteutunut, koska huomasin, että triathlonin puolikas olisi minulle liian vaativa matka. Toinen toteutui osittain, veteraanien 5000m:n MM-kisakävely - ja maaliinkin pääsin! Kolmas toteutui, mitalisija mastersmestaruusuinneissa. Mutta vuosi sitten hahmoteltu viimeinen suunnitelma toteutui: Sellainen kiehtova ja vaatimaton (!) vuoden 2009 tulostavoite olisi oman ikäsarjan SM-mitali uinnissa, kilpakävelyssä ja triathlonissa, mitalin värillä ei väliä...

2009 syksypuolella - silloin sairastellessa - harkitsin jo lajien vähentämistä ja keskittymistä yhteen lajiin. Lupasin muutosta harjoitteluohjelmaan, mutta... Nyt on jo mieli toinen. En suinkaan ole vähentämässä harjoitus- ja kilpailulajejani! Tämä johtuu siitä, että en halua jättää kestävyysmatkoja pois ohjelmastani, en treeneistä enkä kilpailuista. Näin siis jatkuu: lajien sillisalaatti ja joka paikan höylän harjoitukset... :) Ehkä se ei ole ns. järkevää, mutta jotakin viehätystä tällaisessakin elämässä ja urheilussa on!

Pohdittavaksi siis jääköön: onko triathlonin puolimatka minulle liian pitkä... Enpä anna lupausta tänä vuonna, mutta takaraivossa tuo kysymys on..

Viisas, viisaampi...

Olenko nyt viisas, kun olen käynyt yleisurheilun SM-kisajärjestäjien kurssin viime viikonloppuna? En kyllä niin voi väittää, mutta ainakin olen viisaampi kuin aikaisemmin! Nyt tiedän sen, mitä minun pitäisi tietää, mutta totuuden nimissä en kyllä vieläkään tiedä kaikkea! Olen tullut urheiluseuratoimintaan oman urheilun kautta eli siis vasta aikuisiällä, ja oman urheilemisen takia päätynyt myös valmennus-, tuomari- ja toimitsijatehtäviin. Näkökulmani kisajärjestäjän tehtäviin on siis ehdottomasti lähempänä kilpailijan näkökulmaa kuin sellaisen, joka on aloittanut yleisurheiluun tutustumisen toimitsijana! Tänä syksynä olen lupautunut ottamaan melko haastavan tehtävän kilpakävelyn SM-maantiekisassa 2010. Välillä tuntuu hurjalta suostua vapaaehtoisesti pyydettyyn tehtävään, mutta uskon, että suoriudun omasta osuudestani, kun mukana on kokeneet SUL:n toimitsijat ja LUM:n seuraihmiset.

Yleisurheilun SM-kisajärjestäjien koulutus avasi kyllä silmät urheilukisojen järjestämisestä. Ei ole kysymys yhden ainoan SM-kisan järjestämisestä, vaan useiden SM-kisojen järjestämisestä Suomessa vuosittain... Puhumattakaan kaikista muista lajeista, joissa SM-kisoja järjestetään! Työmäärä on valtava. Mukana on niitä, jotka tekevät työn saaden vaivoistaan palkan rahana, mutta mukana on hyvin paljon niitä, jotka vapaaehtoisesti osallistuvat ja ahertavat erilaisissa tehtävissä. Rikkautta on se, että näistä tehtävistä löytyy kaikenlaista mielenkiintoista - ei kun vaan valitsemaan sellaista tehtävää, joka kiinnostaa ja johon omat taidot sopivat! Yhdessä tehden onnistuu.

Älynastat

Urheiluvälineillä on merkitystä! Ostin itselleni IceBugin älynastoilla varustetut vettähylkivät lenkkitossut, ja kuinka ollakaan, kun oli niin mukavaa juosta lenkki lumisella ja liukkaalla tiellä! En ole koskaan aikaisemmin panostanut talvijuoksuun, koska juoksen niin vähän sulana aikana. Nyt valitsin kaupassa nämä nastalenkkarit, koska voihan niitä käyttää myös kävelyssä liukkaalla. Mutta nyt aion myös juosta, koska kengät ovat niin hyvät. Tavalliset lenkkarit ovat talvikelillä liukkaat ja kylmät ja muut kengät ja saappaat kömpelöt. Näissä yhdistyvät talvella tarvittavat ominaisuudet.

Iltapäivällä olin kuolemanväsynyt, mutta näitä uusia tossuja piti ihan välttämättä vähän ulkoiluttaa. Kevyesti ja lyhyen aikaa tietenkin... Hyvin toimivat.

Lajit ja haasteet

Tämän hetken treenitilanne on melko samanlainen kuin vuosi sitten, vaikka lupailin muutosta harjoitusohjelmaani! Ajatuksena oli keskittyä, eikä jatkaa kolmen lajin loukussa. Jos tätä tilannetta vertaa elämän muihin mahdollisiin loukkuihin (esim. kahden asunnon loukku, kahden seurustelusuhteen tms. loukku...), on tämä huomattavasti helpompi kestää, vaikka lukumäärä on jopa yksi enemmän! Vaikka ajattelin keskittyä yhteen lajiin - ja suunniteltu laji oli uinti - en pystynyt luopumaan muista harjoituksista! Kestävyysurhelijana en ole ihan vielä niellyt ajatusta siitä, että kilpailusuoritus kestäisi vain puolesta minuutista pisimmillään 10-16 minuuttiin! Sellainen on kyllä hauskaa silloin tällöin, ja haastetta riittää, mutta aina tuntuu siltä, että jotakin jää puuttuumaan... Ja sehän on se kilpailun tai tapahtuman jatkosuoritus - siis suoritukseen lisää 15 minuutista pariin tuntiin - kiitos!

Oikeastaan joudun tunnustamaan sen, että lajitilanne on vieläpä kehittynyt aikaisemmista... Suunnittelen vielä lajilisäystä yhdellä tai kahdella... Saapas nähdä... Molemmat ovat omalla tavallaan taito- ja tekniikkalajeja - eivät pelkkää vauhtia ja/tai kestävyyttä vaativia. Herääkö kysymys: eikö liisalle mikään riitä? Väitän, että tuo kysymys on väärin asetettu. Harjoittelemaanhan tässä pitää ryhtyä, jos lajit vielä vaan lisääntyvät. Ja siinä taitaa piillä koko jutun juoni!

Allasavaruus

Kävin poikkeuksellisesti (omaan ohjelmaani verraten) aamulla uimassa torstaina. Päätin uida 2000m kevyttä kelausta. Tämähän merkitsee 25m:n altaassa 40 kierrosta. Kierrosmäärä ei sinänsä ole suuri. Olen monesti tehnyt 80-100 kierrosta urheilutalolla kilpakävelyä noin 74m:n radalla. Tuolloinhan kierroksia tulee kaksinverroin uintiin verrattuna. Kierroslasku sujuu erittäin hyvin sykemittarin kierrostoimintoa käyttäen, mutta sormisysteemilläkin pärjää: sormi kerrallaan eri asentoon kädessä toisen pään käännöksessä.

Uinnin kierroksia laskiessa tilanne on toinen. En halua käyttää kierroshelmitaulua altaan päässä, koska silloin pitää pysähtyä. Mielelläni teen päädyssä volttikäännöksen jatkan saman tien - ei ole aikaa pysähtyä. Yhden sykemittarin jo pilasin liiallisessa vesikäytössä. Jää siis jäljelle todellinen tietokone: oma pää. Uskomatonta on - tosin ihan totta - että tämä oma huipputietokoneeni ei pysty laskemaan edes kahteen altaassa! Yk-si - kak - käännyinkö jo? - olenko vielä ykkösessä? - si - ja varmuudeksi vielä yk - si, niin ainakin tulee kaksi täyteen... Ei sentään ihan alussa näin, mutta sen jälkeen, kun kierroksia on jo kertynyt... Käytössä siis loistava tietokone: kaikki mahdolliset toiminnot puuttuvat!

Onko 12x25m:n allas sellainen avaruus, että ajatus pääsee harhailemaan kuin oikeassa avaruudessa konsanaan? Minulle se on. Olen jo aiemmin kirjoittanut, kuinka onnellinen saatan olla uidessani, mutta erikoista on, että tämä onnellisuus ei kohtaa toista mukavaa asiaa, numeroiden käsittelyä ja matematiikkaa! Ehkä uinnin onnellisuuden selitys löytyykin siitä ihanasta avaruudesta ja osittaisesta painottomuuden tunteesta, joka vedessä vallitsee. Tätä illuusiota ei pysty rajattu allasaluekaan häiritsemään. On kai ihanaa, kun ei pysty edes kahteen laskemaan.