Kolmisen viikkoa tuli treenattua kohtuullisen tehokkaasti. Tällä viikolla olen yrittänyt ottaa kevyemmin. Mutta väsyttää. Väsymys on myös henkistä. Lankean jopa toivomaan, että tulisin sairaaksi, jotta olisi pakko ja mahdollisuus levätä kokonaisvaltaisesti! Ei töitä, ei harjoitusta. Tiedän kuitenkin, että en oikeasti halua sairastua, koska palautuminen taudista kestää aina niin kauan. Mutta jostakin tämä tällainen toive silti kertoo...
Osittain tilanne johtuu siitä, että olen harjoitellut eri tavalla kuin aikaisemmin. Tiedän, että nyt pitäisi taas lähteä perus-perus-sauvalenkille ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta kun ei kiinnosta eikä jaksa pätkääkään. Olen kävellyt yksinäni pimeässä ulkona jo kahdenkymmenen vuoden tarpeiksi eteenpäin... Entäpä jos lopettaisin kestävyysurheilun kokonaan?
Totta kai harjoittelua on kevennettävä. Muutamat kisatkin ovat tulossa: uintia, kilpakävelyä ja juoksua. Olen keventänyt myös ruokavaliota, ja pudottanutkin jo muutaman kilon siitä joulukuun turvotuksesta. Sikäli tuntuu hyvältä. Noita kisoja kyllä odotan, enkä halua sairastua niiden takia. Ehkä tämä alakulokin väistyy...
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti