Kävelykisa

Käydä kiepsautin eilen Kuopiossa pojan kanssa kävelykisassa, 3000m. Suoritus oli hyvä sikäli, että kävelytekniikassa ei ollut huomautettavaa ja tulos oli muutaman sekunnin parempi kuin viime vuonna tähän samaan aikaan - käytännössä siis sama. Olo oli vahva - olisin ehkä voinut mennä vauhdikkaammin, jos vain olisin uskaltanut. Pidin poikkeuksellisesti sykemittaria päällä koko ajan, koska halusin tietää syketiedot. Sykkeenkin puolesta olisin voinut mennä vähän kovempaa, tai sitten olisin jaksanut jatkaa tuota vauhtia pitemmänkin kisan. Hyvä niin, pitemmät matkathan tässä on tavoitteena...

Kävelytekniikan onnistumisen takasi parin viikon tehovenyttelyt. Selkä ja jalat, mutta varsinkin se selkä, oli oivallisen hyvässä kunnossa. Ajomatkatkaan kisan molemmin puolin eivät tuntuneet pahoilta. Joskus ajaminen vammauttaa vähemmän tai enemmän. Pahin oli silloin, kun ajoin Lappeenrannasta Ouluun (en samana päivänä), kilpakävelin 20km kisaa ja parin tunnin jälkeen ajoin takaisin Lappeenrantaan. Silloin sain sellaisen alaselkä-lonkka-takareisitulehduksen, että paraneminen kesti vuoden! Miksi silloin en tajunnut hypätä altaaseen ja aloittanut uintia??

Nyt olen ottanut käyttöön myös meillä olevan vanhan lainassa olevan kuntopyörän. Sillä ajelen kodin lämmössä ja valossa (ulkona kylmässä liukastelun sijaan) hyvin matasykkeistä pk-harjoitusta. Tänään kävin myös uimassa. Lasitkin pysyivät jo paikallaan altaaseen hypätessä!