torstai 22. tammikuuta 2009

Seura tekee kaltaisekseen

Tänään minun oli tarkoitus ottaa kevyesti, että en vaan rasitu... Suunnittelin, että torstain mattoharjoituksessa kilpakävelen matalalla sykkeellä lyhyen verryttelyn, ja siinä se. Tällainen keski-ikäinen rouvashenkilö voi vaikka rasittua liian kovista treeneistä, nimittäin!

No, niinhän se alkoi. Pystysen Paavon kanssa juoksumatolla torstaiseen tapaan. (Matto on muuten sellainen iso testimatto, jossa mahtuu treenaamaan kaksi henkilöä samaan aikaan.) Olemme harjoitelleet yhdessä välillä säännöllisesti ja välillä epäsäännöllisesti usean vuoden aikana. Paavohan on olympiamaratoonari, vuodelta 1964 Tokiosta (20. sija), ja Bostonin maratonilla hän on saavuttanut 2. ja 4. sijan. Nykyisin Paaavo ns. jäähdyttelee: harrastaa ja kilpailee lajeissa, joihin tämänhetkinen kehon kunto sopii, kuten suunnistus, hiihtosuunnistus, juoksu ( ei maraton), kilpakävely... Tänään uutena tuomisena oli MM-mestaruus hiihtosuunnistuksessa sarjassa M75. Lausuin onnittelut.

Aloitin siis Paavon kanssa tämänpäiväisen 'kevyen harjoituksen' kilpakävelemällä 20min kevyttä. Suunnittelin, että lopetan oman osuuteni, kun Paavo nostaa vauhtia seuraavalle 20 minuuttiselle, enkä ainakaan aikonut jatkaa sitä viimeistä 20min, jolloin vauhti olisi vielä kovempi. Kilpakävely ei oikein tuntunut hyvältä tänään - en ole venytellyt enkä tehnyt selkää huoltavia liikkeitä tällä viikolla. Jostakin syystä en lopettanut kuitenkaan ensimmäisen jakson jälkeen, vaan jatkoin harjoitusta juoksemalla. Tämän osuuden hölkkäsin matalammalla vk-sykkeellä, ja koko 20min yhteen menoon. Aijai, kun sujui hyvin! Sitten, kun nostimme vielä vauhtia, jatkoin 4x4min/1', josta tulee siis yhteensä se viimeinen 20 minuuttia. Sykkeet olivat vielä vk-tasolla. Tuntui vahvalta.

Seura teki kaltaisekseen - Paavo on nimittäin kova treenaamaan. Minäkään en luovuttanut, vaan tein sen harjoituksen. Ja vielä pääasiassa juoksemalla, joka tuntui hyvältä! Polvikaan ei vaivannut, enkä ole edes rasittunut. Olen tosi tyytyväinen.

PS: Tämä minun harjoitteluni ei nyt pysy kyllä minkään näköisissä raameissa, kuten huomaatte! Aina vaan teen sitä, mikä tuntuu hyvältä ja kivalta, ja roiskin ja revittelen miten vaan sattuu... En pysy suunnitelmissa enkä ohjelmissa. No, tulokset ovat sitten mitä ovat, mutta sentäänhän olen innostunut...

Ei kommentteja: