Perheenjäsenten sairauden ja yhteensattumien vuoksi en voinut käyttää hyväkseni minulle tarjottua maitohappotestimahdollisuutta (kilpakävelyssä) tänään. No, jäljelle jäi mahdollisuus mielenkiintoisen minuutin kokemiseen ihan täällä kotikaupungissa Lappeenrannassa. Vuorossa oli ensimmäinen startti uintikisassa, jonne sitten viime hetkellä ilmoittauduin. Lajina oli 50m vapaauinti.
Päätöksen osallistumisesta olin tehnyt perjantaina, ja silloin alkoi jännitys. Nukuin tosi huonosti. Heräsin myös liian aikaisin. Aamupäivällä olin ihan horkassa ja luulin jo, että olen tulossa kipeäksi. Melkein peruin kilpailun. Lähdin kuitenkin hallille ja siitähän asiat alkoivat sitten luistamaan. Verryttely tuntui hyvältä. Hallissa odottaessa ei enää jännittänytkään.
Mielenkiintoinen minuutti oli nopeasti ohitse. Piti keskittyä moneen asiaan varsinaisen uinnin lisäksi, enkä osannut uida kovaa. Ensin startti ja hyppy veteen, jonka jälkeen mietin, ovatko lasit paikallaan vai eivät. Olivat paikallaan. Uintia - liian hitaasti. Sitten piti jo ajatella tulevaa käännöstä. Happea, voltti, ponnistus, liuku. Onnistui. Uintia - ja nyt kovemmin! Altaan reunalle, loppuun asti. Siinä se. 42,54. Sekuntia siis.
Muita startteja ei ollut tarjolla mastersuimareille. Mutta hyvä näinkin. Onneksi en perunut.
Kilpailun jälkeen shoppailin ja ostin uikkarin, uimahatun ja uudet uimalasit - kilpauimareille tarkoitettua tavaraa. Kuulin myös eräältä uimarin huoltajalta, että uimari tarvitsee kilpailussa kuivan uimapuvun jokaista starttia odottaessa. Se on järkevää. Muuten on vilustumisen mahdollisuus. Hmm... kuinkahan monta uikkaria olisi pitänyt ostaa?
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti