Näinä sairaspäivinä olen huvitellut katsomalla netissä uinnin tekniikkavideoita. Se toimii sekä hupina ja ajanvietteenä että myös selvänä mentaaliharjoituksena, kun samalla yritän korjata mielessäni eräitä virheitä uintitekniikassani. Rintauinnissa käsivedosta tulee helposti liian leveä ja vaparissa käsien asentoa on tarkkailtava, etteivät kyynärpäät putoa liian alas. Tänä syksynä olen uinut ensimmäiset vetoni myös selkäuintia. Ensin tuntui oudolta, mutta nyt liikun jo eteenpäin (vai mennäänkö selkäuinnissa tavallaan taaksepäin?) tälläkin uintityylillä. Ihan sinut en vielä ole selkäuiniin hengityksen kanssa. Välillä nenään pääsee hulahtamaan vettä aivan odottamatta. Se tuntuu inhottavalta. Voin siis vihdoinkin ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka joskus lapsuudessa ovat uidessa kitisseet, että "vettä meni nenään". Perhonen on vielä täysin opettelematta. Potkua kerran jo kokeiltiin tekniikkatunnilla, ihan pikkuriikkisen, eikä eteneminen minulla oikein onnistunut. No, turha surra, ehkä sekin kypsyy ajan mittaan.
Huomenna on pakko yrittää töihin, mutta huonolta tämä näyttää. Kävin kaupassa ja apteekissa ja sain yskänkohtauksen. Meneekö tämä niin, että käyn yhden päivän yrittämässä töissä ja jään uudestaan potemaan, hengenahdistusta ja yskää? Mieli tietää, että ruumis (=keho siis, ei nyt vielä sentään "ruumis"!) ei ole terve, kun töihin meno ei huvita yhtään. Mieli haluaisi rauhallisemman työn. Ainakin sairaalle keholle, ja ehkä muutenkin.
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
moi, ihana huomata että muutkin keski-ikäiset äidit harrastavat uusia lajeja ja bloggaavat niistä.
selkäuinti on minunkin inhokkilajini. inhoan sitä että vettä menee nenään eikä näe minne on menossa. olen kerran kumauttanut pääni altaan päätyyn tosi kipeästi (vakiohallistani puuttuvat lippusiimat) ja säännöllisesti raavin itseäni rataköysiä vasten. puhumattakaan siitä miten huidon muita uimareita. kammoan selkäuinnin käännöstä, en pysty mitenkään siihen pitkään liukuun selällään veden alla.
tsemppiä sinulle jatkoon!
hanna (42195)
Moi vaan, hanna!! Oli tosi kivaa löytää sinunkin blogisi! Sairapäivien netinkoluaminen tuotti tulosta.
Minä en ole vielä edes harjoitellut selkäuinnin enkä vaparin käännöstä... Rataköysissä raapiminen on todellakin tuttua. Minä raavin pahasti vaparissakin, kun vasurini on paljon vahvempi kuin oikea, ja silloin joutuu rataköysiin, ellei pidä varaansa.
Treenejä kaiken hässäkän keskellä, kirjoitellaan ja lueskellaan myös!
Lähetä kommentti