Arvoin eilen lopulta "kyllä" ja lähdin Mäkelänrinteen uintikeskukseen puolen tonnin uintia varten. Sisään mennessä näytti siltä, että ainakin puolet Helsingin lapsiperheistä oli menossa uimaan - tungosta oli näin pikkukaupunkilaisen silmin. Ajattelin jo, että tungosta on myös uintiradoilla, mutta todellisuus oli toinen. Ne perheet olivat pulikoimassa matalissa ja lämpimissä altaissa, ja uintiradoilla oli jopa ruhtinaallisesti tilaa. Vau - sekä 25m:n että 50m:n ratoja! Käytin molempia, mutta en yht'aikaa...
Verryttelin ja kohta starttasin puolikkaalle. Aloitin vaparilla, mutta kun halusin päästä kovempaa, vaihdoin rintauintiin. Taas kerran vaihtelin näitä lajeja. Totuus on, että kovempaa olisi kulkenut, jos olisin uinut matkan kokonaan rintaa. Mutta kun tavoitteena on liukua kauniisti ja vauhdilla veden pinnalla jalkoja säästäen, uin myös vapaata. Jos tuon oppisi ja tavoitteen vaikka saavuttaisi. Ajaksi puolikkaalle tuli 9.48,13, 25m:n radalla.
Olin tosi iloinen, että alitin kymmenen minuuttia. Se oli oma tavoitteeni tälle uinnille. Puolikkaan jälkeen uin vielä pari kilsaa vaparia - rauhallisesti liu'uttaen. Panostin myös käsivetoon ja erityisesti käsivedon loppuun viemiseen. Jos sen vielä joskus oppisi...
Viikon saldoksi tuli 10500 metriä uintia. Yli 10km - yes. Tuo matka sisälsi rauhallista kelausta, tekniikkaa, reippaita vetoja, sekä tuon puolen kilometrin vauhdikkaan uinnin.
Märskyssä oli hyvää myös lämmin, iso poreallas, en tiedä mikä sen oikea nimi on. Kävin lopuksi siellä pehmittämässä kymmenen uintikilometrin rasittamat hartiat kovassa vesisuihkussa.
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
hyvän ajan olit uinut. itsekin toivoisin edes joskus pääseväni alle 10 minuutin....
hanna
Luin blogistasi, että sinä paransit aikaisempaa aikaasi hyvin!! Ja vielä tsempataan sekunteja pois, eikös vain! Yritin lähettää sinne blogiisi onnittelukommentin, mutta kone ei suostunut sitä lähettämään - katsotaan, josko tämä kommentti näkyy.
Lähetä kommentti