Hauska juttu

Ensimmäinen kinkku siis starttasi eilen. Olen pahoillani kaikkien muiden uimareiden puolesta, että väännän tämän kinkku-uintikampanjan sisällön huumorille "kinkun" uintikampanjaksi. Mutta kun se on niin hauska juttu... En misään nimessä irvaile kenellekään, jolla on vähänkään ongelmaa painon kanssa, koska olenhan itsekin samassa veneessä. Ne kymmenen vuotta sitten laihdutetut yli 20kg tulisivat varmasti helposti takaisin, jos en harrastaisi liikuntaa ja treenaisi melko ahkeraan! Olen kuullut sellaisiakin kommentteja, että eihän minulla ole painon kanssa ongelmaa ja että "sinähän voit syödä mitä vaan", mutta se ei pidä paikkaansa. Olen kohtalaisen kurinalainen ruuan kanssa - määrästä tulee vaan helposti ongelma. Syön liikaa, koska ruoka maistuu niin hyvälle, ihan se tervellinen ruoka. Ehkä olisikin hyvä opetella herkuttelemaan, mutta erittäin pieniä annoksia.

Siis kinkku-uinti alkoi, mutta erittäin suurella riskillä. Olin aivan tietoinen siitä, että kurkussa vielä vähän tuntui se edellisviikon flunssa. Otin tietoisen riskin. Kaikki tapahtui rauhassa, hätäilemättä. Tavoistani poiketen kävin lämmittelemässä saunassa hieman ennen uintia. Uin 4x500m, vain kelaten rauhallisesti. Haeskelin samalla hyvää uintiasentoa. 2000m:n lähestyessä tuntui kuin olisin saavuttanut jotakin uutta uinnissa. Olin hidastanut potkua ja liuku ikään kuin onnistui vedon yhteydessä paremmin. Siihen jouduin lopettamaan, kun halli oli menossa kiinni. (Sitä paitsi kinkku-uinnissa maksimimäärä kerrallaan on 2000m.) Jäi kiva tuntuma siitä, että ehkä tekniikka voisi parantua oikeasti tuollaisessa matkauinnissa...

Harjoitukset jatkuvat - samoin tänään vielä riskillä. Nyt ei tunnu kurkussa, mutta henki on pikkuisen tiukassa. Ihan oma vika, jos flunssa iskee takaisin.