Korvaavaa toimintaa

Nyt olen ollut viikon päivät treenaamatta flunssan takia. Olo ei ole hassumpi, mutta pientä jälkituntumaa on kurkussa. Yritän kovasti olla viisas, enkä lähde liikkeelle liian aikaisin - töissä tosin olin tämän viikon kaksi viimeistä päivää. Pahaa yskää ei ole tullut, joten höyryhengitystä ei ole tarvinnut käyttää.

Pieniä suunnitelmia on kuitenkin tullut tehtyä: puolen tonnin uinti olisi mahdollista suorittaa 22.11. lauantaina kahdessakin uimahallissa pääkaupunkiseudulla. Samoin Lappeenrannassa Lauritsalan uimahallissa alkaa kinkku-uinti kampanja 17.11. Kinkku-uinnilla voi voittaa joulukinkun, kun kampanjan aikana (4 vk) kerää uintimittariin yli kymmenen kilometriä - sehän tulee helposti. Kymmenellä km:lla saa myös yhden ilmaisen käynnin uimahalliin, joten jos oikein ahkeroisi, voisi ilmaisia kertoja saada vaikka useamman. Että nyt jos koskaan kannattaa uida ahkerasti seuraavat neljä viikkoa! Jos vaikka kinkun saisi... :)

Näiden uintisuunnitelmien lisäksi löysin ensi lauantaille 22.11. maantiejuoksun Vantaan Hakunilasta, Aktia Cupin. 10km tai 5km kuntosarjalaisille. Tässä vaiheessa havahduin ajatukseen, että olenko jotenkin epätoivoinen, kun juoksutapahtumakin kelpaa? Liikkeelle on päästävä.

Kun ei voi treenata, on aikaa myös shoppailuun. Vietin aamupäivällä pitkän tovin Punaisen Ristin Kontissa ja tein mukavia löytöjä työvaatepuolelle. Joku minun kokoiseni oli tyhjentänyt hyväkuntoiset villaneulevaatteensa SPR:n keräykseen ja minä puolestani tyhjensin ne edullisesti omaan kaappiini ja päällä pidettäväksi. Vaatteita sovittaessani eräs naisihminen tuli kehumaan, että kylläpäs ne hyvin minulle sopivat, kun minä olen niin hoikka ja pienikokoinen! Itse olin juuri ajatellut, että viisi kiloa olisi välttämättä saatava pois, jotta juokseminen onnistuisi hyvin ensi kesänä. Niin, asioita voi katsoa niin monelta suunnalta... Olin kuitenkin tyytyväinen, kun säästin monta kymppiä tai jopa satasta tärkeämpiin ostoksiin, kuten urheiluvaatteet ja -välineet.

Illalla lähdin vielä huviajelulle Helsinkiin nuorimmaisen kanssa. Huviajelun tarkoitus on hakea lukiolaiselle isonsiskon graafinen laskin tuleviin ylioppilaskirjoituksiin. Tällainen perusaivoilla varustettu pihi perusopetusäiti ei voi ymmärtää, miksi sellainen kallis laskin on hankittava lukiossa, kun sitä ei kuitenkaan saa käyttää matemaattis/teknillisen alan opinnoissa, ainakaan korkeakouluissa lukion jälkeen! Yksi sellainen laskin perheessä saa siis riittää. Matkalla muistelin, että oli minullakin funktiolaskin 80-luvun alussa lukiolaisena. Ja matka tuntui pitkältä, koska pääsin vielä varhaisempiin muistoihin kiinni. Teknisiin laitteisiin liittyen muistan sen, että lapsena oma isosiskoni kertoi minulle iltasatuna tosiasioita tietokoneesta: "Kuules, liisa, on olemassa sellainen laite kuin tietokone, ja se tietokone on niin iso, että se on huoneen kokoinen!" En tiedä, oliko siskolla jo silloin parempaa tietoa siitä, että tietokoneet tulevat joskus olemaan paljon paljon pienempiä! Kiinnostusta isolla siskolla ainakin riitti.