Valmistautumista

Reilut kuusi tuntia opettamista ja muuta koulun hoitoa meinasi viedä mehut tänä päivänä. Huokailin ja haukottelin leveästi, kun kollega ajoi työmatkaa kotiin päin. Suuntasin sitten kulkuni Urheilutalolle, jossa verryttelin ja herättelin kehoa kilpakävelyä ja juoksemista varten. Askel oli nopea ja tasainen, ainakin oman tuntemuksen mukaan. Eikä kellokaan sekunteja spurteille liikaa näyttänyt, kun oikein pääsin vauhtiin.

Harjoituksen jälkeen olin oikein pirteässä kunnossa. Olin siis tänään ihan niin kuin koululainen, joka hädin tuskin pysyy oppitunnilla hereillä, mutta kun vapaus koittaa, meno on aivan toisella tasolla! Teki mieli mennä vielä uintitreeniin illalla - into piukassa - mutta jäin kotiin. Järki voitti. Pitää valmistautua tuleviin kisoihin, eikä hurvitella harjoituksissa!

Valmistautuminen on tärkeää. Kisat voi pilata viime hetken kovilla treeneillä. Ja huonoa harjoittelua voi jopa paikata hyvällä valmistautumisella. Itse valmistaudun yleensä kohtalaisen hyvin kisaan kuin kisaan. Kevennän harjoittelua, lepään, ja teen lyhyitä ja nopeita spurtteja. Aina toivon, että peruskunto olisi edes vähän parempi kuin on. Saatika, hyvä kysymys on, onko minulla edes minkäänlaista vauhtikestävyyttä - eipä taida olla. Treenattu on miten on, ja siihen se valmistautuminen päälle.

Osallistujalistatkin ovat jo tulleet. Ne herättivät kahdenlaisia tunteita. Kilpakävely - en halua hävitä -tunne. Juoksu - uho, minähän juoksen tämän juoksun, vaikka joutuisitte odottamaan minua maaliin koko loppuillan! Kumpi tunne näistä on ns. terveempi? Kilpakävelyssä tuo suhtautuminen on joka tapuksessa "kilpailullisempi" eli sopivampi varsinaiseen tapahtumaan. Juoksussa häviän tilastollisest about kolme minuuttia muille juoksijoille, ja joku voi hyvällä syyllä kysyä, miksi sitten osallistun siihen juoksuun. Tämä on tällainen joskus kuulemani asenne: kun minä maksan osallistumismaksun, niin minulla on oikeus suorittaa kisa loppuun asti. Älkää tulko katsomaan, jos liisan häviäminen about kolme minuuttia kolmella kilometrilla tuntuu nololta.