Märkäpuku

Märkäpuku ON tiukka puku. Ensimmäisellä kerralla pukeutumiseen meni aikaa 20 minuuttia. Kuullostaa uskomattomalta - niin pitkä aika! - mutta ei ajan kulua pukeutuessa huomaakaan... On näet muuta pikku puuhaa! Saatuani puvun ylleni arvelin, että onkohan puku sittenkin liian pieni, siis pitäisikö minulla olla suurempi koko. Rintaosa ja hartiat tuntuivat tiukilta. Ensimmäinen uintikerta kuitenkin osoitti, että on hyvä, että märkäpuku on piukan tuntuinen. Pikkuisen sinne hulahti vettä ja huomasin, että jos puku olisi isompi, vettä mahtuisi sisälle aivan liikaa! En siis valita enkä vaihda pukua, vaan tyydyn tähän.

Märkäpuvun pukeutumisohjeissa sanottiin, että jalkoihin kannattaa laittaa sukat, jolloin jalat kulkevat housuosan läpi sutjakammin. Keksin ihan itse, että käsissäkin kannattaa pitää pehmeitä käsineitä, jolloin kädetkin saadaan puvun sisään helpommin, ja pukuun tarttuminen ei aiheuta neopreenipinnan rikkoutumista niin helposti. Toisella pukeutumiskerralla siis selviydyin urakasta jo paljon nopeammin käsineiden ansiosta!

Puvun riisuminen on sitten jo paljon helpompaa, kun puku saa mennä nurinpäin ihan luvalla. Nyt se roikkuu kylppärissä kuivumassa - nurinpäin.

Lauantain kisa lähestyy. Välillä ihan hirvittää. Mietin omaa harjoitteluani, selaan harjoituspäiväkirjaa. Olenko edes treenannut? Miksi en aloittanut tätä lajia aikaisemmin? Miksi en ole tehnyt sitä, sitä ja sitä...? Tekisi mieli rynnätä uimaan, pyöräilemään ja varsinkin juoksemaan. Tekisi mieli kokeilla, mitä polvi kestää ja sietää juuri nyt! Katselen ulkona lenkkeilijöitä kadehtien... Toisaalta tiedän, että nyt tässä vaiheessa hurjalla treenaamisella voi pilata koko kisan, ja pidättäydyn varsinaisista treeneistä. Tiedän, että oma kehoni tarvitsee palautumis- ja valmistautumisaikaa enemmän kuin nuoremmat. Viikonloppuna olen jo levännyt ja ottanut kevyesti. Tänään tein reippaan kävelylenkin ja uin testatessani märkäpukua. Huomenna teen varsinaisen valmistavan harjoituksen, reippaahkon pyöräilyn ja juoksun, ja loppuviikolla käyn vielä uimassa märkäpuvulla.

Valmistautumiseeni kuuluu myös loppuviikolla hierojalla käynti, joka omalta osaltaan varmistaa juoksun onnistumisen polven puolesta. Hän on erittäin taitava kehon käsittelijä pitkän urheiluhierontakokemuksen myötä. Polveen vaikuttavia paikkoja hän tällä kertaa käsittelee, muuta vaivaa minulla ei oikeastaan olekaan tällä hetkellä - kiitos monipuolisen triathlonharjoittelun!