Tänään minun oli tarkoitus mennä hyvin kevyelle lenkille, esim. sauvakävelemään, mutta kun hauskuus tuli tärkeämmäksi kuin järkevyys, lähdin kuitenkin hiihtämään. Palauttelun takia olisi hidas tempo ollut hyväksi - siinä sauvakävely on aina varmaa perustavaraa. En siis kuitenkaan malttanut. (En jaksa enää sauvakävellä! - kiukuttelua...) Poika lähti mukaan ja täräytti neuvon: no, lyki ja kuorsaa sitten... Just.
En oikein malta ajatella harjoituksia kovin järkevästi tällä hetkellä. Liikkeelle on päästävä ja harjoituksen on oltava kivan tuntuinen, mielekäs, kivassa mielessä. Ei siis pelkästään järkevä ja harjoitussuunnitelmaan sopiva. Odotan kovasti vuoden vaihdetta sikäli, että silloin on jo pimein aika voitettu ja valoa kohti mennään. Marraskuu, joka on yksi pahimmista kuukausista, meni yllättävän kivasti alkaneen uinti-innostuksen takia, ja nyt tämä hiihtäminen tuo myös uutta potkua joulukuun etenemiseen. Kevätpuolella sitten voi hioa harjoitusohjelmaan järkeä, kun ei ole enää kysymys henkisestä hengissäpysymisestä...
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti