Tänään harjoittelin uinnin käännöstä oikein valmentajan avustuksella. Nenä täynnä vettä hiottiin ja etsittiin kuperkeikan lähtöpaikkaa. Ja ponnahdusta, ja käännöstä. Onneksi olen harjoitellut kuperkeikan vedessä jo lapsena, sehän on kaiken alku. Kyllä taas kiitin itseäni lapsuuden innosta!
Lapsena pitäisi harjoitella vähän kaikkea - sitä sun tätä. Varsinkin kaikenlaisia liikkeitä, taitoja ja tietenkin myös nopeutta. Tänään meillä oli töissä, siellä peruspuolella siis, sirkusopettaja opettamassa ja ohjaamassa lapsille sirkustaitoja. Tasapaino, keskittyminen, kehonhallinta, näppäryys olivat sopivaa valuuttaa niillä tunneilla. Näiden lisäksi sirkustaitoihin kuuluu sovittelutaidot ja luottamus. Kyllä poikia harmitti, kun tyttöjen ihmispyramidi onnistui paremmin ja nopeammin kuin heidän! Pojat riitelivät niin pitkään kunkin paikasta pyramidissa, että tytöillä oli omansa jo valmis siinä vaiheessa. No, siihen vielä palataan ja ehkä myös jotakin opitaan...
Peruspuolella on sikäli kiva olla töissä, että melkein kaikkea, mitä harrastaa, voi käyttää hyödyksi töissä - tavalla tai toisella. Liikuntataitoja varsinkin. Ja vaikka lapsuuden taidoista on iloa, voi näin aikuisenakin vielä oppia uutta. Esimerkiksi uusia uintilajeja. Mitenhän käy, kun menemme koululaisten kanssa uimahalliin: maltanko pysyä altaan reunalla vai suoritanko valvontaosuuteni altaasta käsin?
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti