Tämän päivän treeni oli kilpakävely matolla: pitkät verryttelyt + 10 x 1min vauhdikkaasti/1'. Ei siis mikään kova treeni, enemmänkin hermotusta hakevaa tuohon lajiin. Kyseisen maton vauhtiasteikko on sen verran sekaisin, että en mittaa vauhteja sillä lainkaan, seuraan vain sykettä. Matto on iso testimatto, johon mahtuu kaksi urheilijaa samaan aikaan - jos kyseiset urheilijat vaan pääsevät yhteisymmärrykseen siitä vauhdista! Syke laski ihan kivasti palautusten aikana - en siis ole ainakaan ihan täysin hapoilla (mistä eilen mainitsin). Kilpakävelyä on hyvä pitää treeniohjelmassa sen verran, että ensi kesänä on mahdollisuus osallistua veteraanien MM-kisaan Lahdessa. Mitalihaaveita ei ole, siihen en MM-kisassa yllä. EM-hopeaa kävelin 2004 Tanskassa 10km:n maantiekisassa - se on muuten ainoa ulkomaankisani. Mutta Lahden MM-kisaan olisi kiva osallistua siksi, että näin isot veteraanien kisat ovat näin lähellä. Sitten vaan ahkeraa lihashuoltoa, että polvet oikenevat kunnolla sääntöjen mukaan, niin että pääsisi maaliinkin startin lisäksi.
Erikoinen on tuo veteraani-nimitys, jota yleisurheilussa käytetään. Olenko siis "veteraani"?
Olin muuten elämäni ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa tänä iltana. SaiPa-KalPa päättyi 3-4 SaiPan hurjan loppukirin ansiosta. Loppukirin - vai miksi sitä sanotaan jääkiekossa? Onnittelut vaan kuopiolaisille! Tähän sivistävään tapahtumaan minut ohjasi yleisurheiluseuran lahjoittamat vapaaliput. En voinut jättää käyttämättä, kun näin minua lahjottiin.
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
Hurja oli tosiaan loppukiri! :) Oli varmasti myös hallissa tunnelmaa!
Veteraani, masters, ikäluokkalainen ovat kaikki erikoisia nimityksiä, mutta mihinkä niistä menee noin 30-vuotias nainen? :D Veteraani on noista ehkä kaikista kaikille omituisin! :)
Kilpakävelijät ovat kyllä omaa luokkaansa! Itse aikoinaan valmentajakoulutuksessa tapailin kilpakävelyn alkeita, ja metkaahan se on. Koulukaverini ja ystäväni on lajissa Suomen terävintäkärkeä ja aivan mahdotonta olisi minun (ainakin vielä) juosta 10km hänen rinnallaan kisassa... :D
Kilpakävelijät ovat omaa luokkaansa, koska kilpakävely on niin erikoinen laji. Tekniikka on kuin kaksiteräinen miekka: toisaalta erikoinen tekniikka mahdollistaa vauhdikkaan kävelyn, toisaalta tekniikka estää vauhdikkaimman etenemisen... Suorituksen jatkuva arviointi stressaa urheilijaa. Toiset selittävät: olisin päässyt kovempaakin, mutta kun noi tuomarit estivät! Itse olen aina halunnut panostaa tekniikkaan niin paljon vain kun skolioosiselkäni ja eripituiset jalkani sallivat. - Eli ei kuitenkaan ihan napakymppinä mun lajini...
Lähetä kommentti