SM-pyöräsuunnistusta Erkylännummella

Viikonloppu sujui pyöräsuunnistuksen merkeissä. Suunnistuksen sujumisesta voi sitten olla montaakin mieltä, sujuiko se vai ei. Osa rastiväleistä onnistui kyllä hyvin, mutta osa ei. Tällä kertaa suunnistettiin ensin pitkän matkan kisa lauantaina ja seuraavana päivänä sprintti. Yleensä onnistun paremmin pitemmillä matkoilla, ja niin myös tälläkin kerralla. Jaksan ajaa hyvin pitkiä rastivälejä. Ongelmahan on se rastin löytäminen! Mutta tänä lauantaina sekoilin vain yhden rastin kanssa. Etsiminen meni taas kerran pitkäksi, se kesti 22 minuuttia ja risat.. Uskomatonta, että tuon sekoilun jälkeen sain kuitenkin mitallisijan: pronssia sarjassa D50.

Sunnuntain sprintti vaati tarkkuutta. Ajouria oli ihan mahdottoman paljon pienellä alueella, ja sitä sahattiin edes takaisin, eikä tietenkään pääurien suuntaisesti vaan niitä kohtisuoraan. Kävin nelosrastilla kaksikin kertaa ennen kolmosen löytämistä, ja yhden kolmannenkin rastin tarkistin siinä välissä. Arvatenkaan en päässyt mitaleille tuon sähläyksen jälkeen. Suunnistuksessapa voi kuitenkin päästä ns. plakettisijalle, jos ei ihan yllä mitaliin asti, ja sellaiselle pääsin tässä sprintissä. Kiva muisto sekin on.