Oulussa 2

Päivän saldo:4., 5. ja 6. sija, jos nyt oikein muistan. Kokemusta kertyi paljon - nythän olen tehnyt jo yhdeksän uimastarttia koko elämäni aikana ja niistä kuusi täällä Oulussa!

Eiliset uinnit olivat teknisesti siistejä, mutta tänään tuli "perhosteltua" eli räpiköityä enemmän tai vähemmän. 100m:n vaparin tulos tosin parani noin 4 s, mutta teknisesti se oli surkea uinti. Kurkistelin milloin minnekin päin ja haukoin happea ihan epärytmissä. Rintauinti 50m meni kyllä siististi ja tuloksenikin parani. Perhonen 50m, oli sitten todellista räpiköintiä. Melkein haukkasin vettä toiseksi viimeisellä vedolla ja viimeinen oli sitten todellakin se viimeinen mahdollinen veto.

Tyytyväinen olen, kun sain SM-mastersuinneissa kaksi pronssia. Näistä ensimmäisistä mitaleista olen ylpeä!

Oulussa 1

Päivän saldo: 2 pronssia/3 lajia. Kolmannessa lajissa yhdeksäs ja viimeinen sija - siinä nähtiin se apinan raivo, jota ei nähtävästi ole. Nuo 200m rintaa ja 100m sekauintia sujuu todellakin paremmin. Mahdollisesti laitan vaparin (50m) suorituksen tänne katseltavaksi, kunhan tekninen puoli pelaa. Se on siis se surkein suoritus, josta EI kannata kuitenkaan katsoa mallia!

Ookko nää...?

Ainakin oon Oulussa. Ainakin kisapaikan lähellä. Junassa nukkuminen sujui jotenkuten. Viiden aikaan yläkerran nuoren naisen paksu tenttikirja kopsahti selkääni (ei sentään ihan päähän), enkä kyllä sen jälkeen oikeastaan nukkunut. (Nukuinko sitä ennenkään, on hyvä kysymys...) Laitoin kirjan lattialle, mutta kohta oli tyttö rähmällään lattialla etsimässä jotakin. Ai niin, muistin, että jalkoihinikin kopsahti jotakin, ja annoin yhden kännykän etsijälle jaloistani. Yes yes, tosi hyvä valmistautuminen kisaan, mutta onhan sitä ennenkin valvottu... Nyt vaan tuntuu yläselkä ja hartiat olevan jumissa, melkein pyörryttää. Voi, kun pääsisi jo omaan hotellihuoneeseen vähän venyttelemään! Mutta jos ei, niin näillä mennään tämä päivä.

Kohta apinan raivolla 50m vapaata. Sitten sammakon voimilla kaksisataa. Viimeisenä uidaan sekaa, mutta silloin ei ainakaan pää saa olla sekaisin, että muistaa lajit ja käännökset, yms, yms. Tässähän on aika paljon ajattelemista meikäläiselle.

Tsemppiä tarvitaan

Mastersien lyhyenradan SM-kisojen osallistujaluettelo on netissä. Kaikkien lajiin osallistuvien luettelo peräkkäin ikäsarjasta riippumatta saa aikaan hauskan reaktion: silmät tihrussa yrittää ottaa selville, ketkä kuuluvat samaan sarjaan kuin itse! Mitkä ovat mahdollisuudet, kuinka kova tsemppi pitäisikään ladata... Huh. Ihan rupesi silmiä kirveltämään, kun niitä tihrustin. Tsemppiä tarvitaan, sen sain selville. Ja tihrustus taitaa nyt riittää. Menköön miten menee. Sittenhän voi sanoa, kuten tyyliin sopii: yritin parhaani - tänään se riitti tähän...

Hallintaa

Parhaat stressinhallintakeinot ovat:
1. liikunta ja urheilu (ei penkkiurheilu)
2. nukkuminen
3. tervellinen ravinto
4. taiteen harrastaminen
5. ystävyys
6. ammatillinen terapia-apu
7. rukous
8. hemmottelu
9. lääkkeet ja nautintoaineet

Huomatkaa, että laitan liikunnan ja urheilun numero ykköseksi. Sijat 4-8 ovat mielestäni sijoitettavissa myös erilaiseen järjestykseen mieltymyksen mukaan. Listan viimeisistäkin voi joskus olla apua. Kertokaa, jos unohdin jotakin tärkeää listalta.

Tähän stressinhallintapohdintaan minut vei viimeksi lukemani kirja: Kun rakkaus ei riitä, Äidin kamppailu lapsensa puolesta (Jenny Lexhed, Tammi, 2009). Tuttua oli sikäli, että minäkin olen istunut äitinä erikoislääkärin edessä, joka napakasti ja selvästi, melkeinpä vihaisesti, on minulle sanonut: "Teidän lapsenne on joka tapauksessa autistinen". Joka tapauksessa - jokatapauksessa! Tänä viikonloppuna tämä "jokatapaus" on ollut seurakunnan isosleirillä ja nuorisoteatterin kahdessa esityksessä mukana. No, äidin stressipisteet ovat ainakin olleet korkealla vuosikausia, mutta ehkä se sitten auttoi sen, että tämä "jokatapaus" on ihan pärjäävä ihminen tällä hetkellä. Ja äidin stressiinhän auttaa muun muassa se liikunta ja urheilu... :)

Lexhedin kirja on hyvä lukea, jos aihepiiri kiinnostaa tai on henkilökohtaisesti läheinen. Toisaalta olisin toivonut, että kirjan perspektiivi katsella näitä asioita olisi hieman laajempi. Nyt Lexhed on vielä liian lähellä tapahtumia. Teksti on enemmänkin yksityiskohtien kerrontaa kuin kokonaisuuden näkemistä johtopäätösten tekoa varten. Tosin muutaman kerran Lexhed tuohon kykenee kaiken ahdistuksen, tuskan, väsymyksen ja kuntoutusviidakon keskellä. Toivottavasti hän kirjoittaa kymmenen vuoden kuluttua uuden kirjan.

Sekasellaista

Kun kisat lähestyvät, on syytä harjoitella laji alusta loppuun. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa 100m:n sekauinnin kilpailunomaista suoritusta. Perhonen, selkä, rinta, vapaa... Ajatus oli mukana ja kaikki onnistui. Itse asiassa se oli varsin kiva uinti.

Uinnin mastermestaruuskisoissa starttaan 6 kertaa:
50m VU, 200m RU, 100m SKU, 100m VU, 50m RU, 50m PU.
Puolitoista viikkoa on aikaa koitokseen.

Kilpakävelyn merkit

Kuten aikaisemmin kerroin, että yksi viikonloppu sujuu maaliskuussa kilpakävelyn merkeissä, niin niinhän se nyt meni. Olin Vierumäellä viiden nuoren (yksi oma) ja Pekka-valmentajan kanssa. Toiset olivat aloittaneet leirin jo torstaina, mutta minä tunnollisena tein työviikon loppuun ja huvittelin vasta töiden jälkeen. Nuoret tekivät varsin onnistuneet kilpakävelytreenit noin kokonaisuutena - minä poimin itselleni hauskat ja sopivat, sekä pohdin valmennusta. Miksi toisten vetämät treenit ovat parempia kuin toisten? Yksi selitys ainakin on kokemus. Kokenut valmentaja tietää, millainen kokonaisuus harjoituksista on rakennettava ja tunnistaa esim. millä vauhdilla kunkin urheilijan on harjoitus tehtävä. Yksinkertaista.

Vanha ja väsynyt - tai ainakin väsynyt

Woi woi - elämän murheet valvottivat viime viikolla muutamana yönä muutamat kolme tuntia. Ja johan heti tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi - tai vähintäänkin väsyneeksi. Suosiolla pudotin treenimäärää. Saldoksi lasken nyt kuntopyörää 1 h 45 min, uintia 3h 35 min (7 500m) ja kävelyä 20 min. Onneksi on tätä voimaa varastoituna kuntoon ja treeneihin - heti kun pudottaa treenimäärää, niin tavallisen arjen jaksaa paremmin. Töissä eivät edes huomanneet, että olen valvonut!

En tiedä, onko minulla lupaa tai oikeutta tuntea itseäni vanhaksi. HS:n Odotettavissa oleva elinikä -laskurin mukaan olen about puolessavälissä elinikääni! Eihän silloin voi vanha olla. Mutta onpa absoluuttinen ikäni aivan mitä tahansa ja samoin myös odotettavissa oleva elinikäni, toisen laskurin mukaan ns. elämyksellinen ikäni on aivan muuta. Tuon laskurin mukaan ikäni on jo yli 65 vuotta! Elämyksellisesti on jäljellä enää 18,8%. Sekö tarkoittaa siis sitä, että odotettavissa ei ole enää kovinkaan paljoa? Täytyy jo toisen kerran sanoa "woi woi...".

Mutta onpahan sentään jotakin kokemista jäljellä: osallistuminen uinnin Mastersmestaruuskisoihin häämöttää yhä lähempänä ja todellisempana tällä hetkellä! Ostin tänään nimittäin matkaliput Oulun junaan, ja takaisin myös tietysti. Makuuvaunuun, jossa työnnän tulpat korviin jo ikään kuin harjoituksena uintia varten... Ei vettä eikä melua.

Loman lopuksi

Kiitettävä treeniviikko. Uintia kerääntyy näköjään paljon, hiihto tällä kertaa kakkosena, koska tänään tein pitkän hiihdon. Tässä viikon saldo, yhteensä 12 h 50 min:

uinti 4 h 25 min
hiihto 3 h 35 min
kävely 1 h 20 min
juoksu 30 min
Spinning 2 h
BodyPump 1 h

Tänään hiihdin Lappeenrannan lentokentän ympärillä ja Huhtiniemessä, jossa viime kesänä kisattiin SM-maastotriathlon ja -duathlon. Huomattavasti helpompaa oli suksilla kuin polkupyörällä... Kuvassa on piakkoin tapahtumassa SM-duathlonin startti Huhtiniemessä viime kesänä. Itse en kisannut, kun edellisen päivän triathlonkierrokset jo veivät kaikki mehut... Huono kunto liisalla.


Suht'koht valmiina olen alkaviin maaliskuun työviikoihin. Tällaista treeniviikkoa ei ole luvassa vähään aikaan.