Lomalla III, köyden jatkeena

Köyden jatkeena? Lue vaan eteenpäin. Se ei ole sitä, miltä kuullostaa...

Tulisi muuten melkoisen kova treeniviikko, jos jatkaisin samalla tavalla kuin nyt on alkuviikko mennyt! Tänään nimittäin oli vuorossa aamupäivällä kilpakävely matolla Paavon kanssa ja illalla vielä uinti. Kilpakävelyharjoituksena teimme verryttelyjen lisäksi 5x6 min/1' nousevilla vauhdeilla, viimeinen oli lähellä minun kilpailuvauhtiani. Uintiharjoituksena oli voimaharjoitus, joka ei sikäli kyllä ollut paras valinta tälle illalle, että kohtalaista rasitusta on kertynyt alkuviikosta tämän treenin alle. Mutta halli oli tänään hyvin hiljainen ja siksi sen tein nyt. Niitä voimaharjoittelun apuvälineitä kun ei viitsi käyttää silloin, kun altaassa on vipinää.

Apuvälineinä oli ensinnäkin köysi, jonka toisen pään kiinnitin vyötärölle. Köysi sekä toinen pää jäi Jussi-valmentajalle. Sitten minä lähdin uimaan. Köysi kiristyi, kun olin lähellä altaan toista päätä, ja siinä sitten kauhoin uimalla niin kovaa kuin jaksoin. Viimeistään minuutin kuluttua tuli vihellys ja käsky lopettaa. Aika hauskalta tuntui lillua takaisin köyden jatkeena, kun valmentaja veti köyden takaisin! Olisin kyllä voinut uida ylivauhtistakin takaisin, mutta olin usein niin väsynyt, että lilluminen oli paras ratkaisu!

Toinen köysiviritelmä oli myös vyötärölle sidottava köysi, mutta perässä seilasi pakka superlonia. Siinähän sekin lillui ilmaisessa kyydissä ja hidasti ja teki raskaammaksi minun uintisuoritustani!


Lauritsalan uimahalli
(kuva www.lappeenranta.fi)
Pitäisikö ihan kehua? Nimittäin me mastersuimarit saamme kyllä todella hyvää palvelua eli valmennusta Lappeenrannan Kisa-Tovereissa! Ja vielä kun harjoituksemme ovat Lauritsalan uimahallissa, joka on minusta tosi kodikas ja mukava halli, niin mikäs on täällä Lappeenrannassa treenatessa. Useimmiten olen treeneissä kahden (+ minä) uimarin kanssa samalla radalla, eli tilaa on todella riittävästi.

Mutta - jos joku jaksoi lukea tänne asti - en jatka tätä viikkoa samaan tahtiin. huomenna on lepopäivä, ja sitten katson, mitä on viisasta tehdä loppuviikosta.

Lomalla II

Sunnuntaina sotkin sauvakävelyä reilut kaksi tuntia. Sotkemiseksi sitä voi sikäli nimittää, että samalla satoi lunta ja kävely tuntui raskaalta. Ja taas aivot raksuttivat samaa tahtia jalkojen kanssa - jouduin ajattelemaan sellaisia asioita, joita en välttämättä haluaisi ajatella! No, onneksi teen sauvakävelyä nykyisin harvoin...

Maanantaina olinkin sitten jo valmis kovempaan treeniin. Aamulla 50 min kävely + juoksu -yhdistelmää matolla. Reipasta juoksua oli 10 x 2 min, 30-60 s palautuksella. Siihen päälle 1 tunnin spinning. Lempiohjaajani oli töissä - hän jaksaa panostaa musiikin valintaan rytmin perusteella, ja vetää spinnigin kaikin puolin haastavasti. Illalla vielä tunnin uinti, jolloin tein yksinäni valmentajan suunnitteleman treenin, 2400m.

Tiistaina (tänään) lepäilin tyttären kanssa ladulla aamupäivällä puolisen tuntia. Nyt illalla selvitin taas uintritreenin, 2700m, vaikka uinnin aluksi tuntui ihan selvästi, että jumissa ollaan! Siinähän sekin jumi aukesi. Tehtiin startti- ja maaliintuloharjoituksia, tekniikkadrillejä ja potkujakin. Hauskinta oli vaparin kädet + perhospotku (50 m) sekä erityisen hauskaa perhosen kädet + vaparin potku (50 m)... Sykekin tahtoi vähän nousta....

Anneli-uimavalvojan kanssa sitten vielä turistiin puolisen tuntia niitä näitä. Lopulta taidettiin päätyä siihen, että minä lähden sitten Ouluun uimaan mastersmestaruuskisat, oli miten oli. Kerranhan täällä vaan eletään...

Lomalla

Tämän päivän saldo:

Spinning 1h
BodyPump 1h
Uinti 1h

Tänään uin pitkästä aikaa ilman varsinaista treeniohjelmaa, vain rauhallista kelausta. Tunnista kertyi matkaa yhteensä 2500m, muistaakseni neljällä juomatauolla. Tein itselleni matkatestin: rauhallisesti kelaamalla 2 x 500m vaparia, aika ja sykkeet muistiin. Vertasin kolme kuukautta sitten tehtyyn puolen tonnin uintiin sekä aikaisempiin rauhallisiin puolikkaisiin. Kehitystä oli tapahtunut, ihan reippaasti. Aika parantunut, sykkeet matalammalla. Ei kai treeni tehoa?

Hallikausi jatkuu

Hallikisojen (yleisurheilu) jälkeen on hyvä jatkaa hallikautta uimahallin puolella! Helmi-maaliskuun suunnitelmissa on uintia ja uintia, säestettynä pk-harjoittelulla lajeina kuntopyörä/spinning, hiihto ja kävely. Yksi viikonloppu menee maaliskuussa kilpakävelyn merkeissä Vierumäellä ja sitten tähtäimessä on uinnin mastersmestaruuskisat Oulussa. En ole vielä ilmoittautunut, mutta yksi askel on jo Ouluun otettu - nimittäin majoituksen tilaus. Voihan sen vielä peruuttaakin, jos alkaa hirvittämään...

Tuleva viikko on minulla lomaviikko. Kolmena edeltävänä vuonna olen ollut maaliskuussa myös virkavapaalla, ja viettänyt 2-3 viikkoa Italiassa, Tirreniassa treenaamassa kilpakävelyä Hevi Hard Walk -teamin matkassa. Tänä vuonna, kun ei ollut mahdollisuutta lähteä Italiaan, vietän tämän lomaviikon aivan mielelläni kotosalla. "Oma koti kullan kallis" - ja treenipaikat myös! Toivon aurinkoista maaliskuuta, niin hiihtokin on hienoa!

Treenin sillisalaatti

Pitää esitellä tämän päivän liikuntasaldo, koska se on niin erikoinen sillisalaatti olosuhteiden saneleman pakon, sattuman ja tietysti luontaisen innon takia. Mallipäivä fiksusta treenaamisesta tämä ei ole. Mutta tulipahan treenattua monipuolisesti - jotakin hyvää sentään.

Kuntopyörä 20 min
Kilpakävely 25 min + Juoksu 15 min
Vesijuoksu 20 min + Uinti 20 min

Todella paha

Viikonlopun juoksuosuus myös suoritettu. Ylsin siihen tulokseen, jota odotinkin = hävisin kolmisen minuuttia jokaiselle sarjalaiselleni. Varsinainen juokseminen ei ollut paha kokemus. Polvikin antoi juosta. Mutta todella paha oli Liikuntamyllyn sisäilma, joka saa useat, erityisesti astmaatikot, tuntemaan erittäin epämiellyttäviä tuntemuksia hengitystiehyissä! Järkyttävää! Tuli koettua sisätilassa se, mitä olen yrittänyt välttää jättämällä pakkaskilpailut ulkona väliin! Heräsi kysymys, onkohan hallissa kaikki ihan kohdallaan, kun heti tuntui helpottavan, kun pääsin ulos ovesta pakkaseen (juuri sinne, mikä yleensä on eräänlaista myrkkyä hengitykselle).

Ei paha

Viikonlopun kilpakävelyosuus suoritettu. En yltänyt toivomaani tulokseen (aikatavoite, sijoitus), mutta kokonaisuutena kisa meni hyvin. Tärkeintä kilpakävelyssä on kävelyn puhtaus, joka itselläni tarkoittaa polven ojentamisen haastetta. Maakosketusta harvemmin menetän. Olen venytellyt hyvin viimeisinä viikkoina, joten kroppa oli siltä osin kunnossa.

Illalla tapaan ystäviä 30 vuoden takaa - onhan nyt ystävänpäivä! Hyvää sellaista kaikille lukijoille!

Itsetutkiskelua ja Kylähullun kävely

Jotenkin jäi vaivaamaan nuo eilen kirjoittamani lauseet: "Miksi sitten osallistun siihen juoksuun? Tämä on tällainen joskus kuulemani asenne: kun minä maksan osallistumismaksun, niin minulla on oikeus suorittaa kisa loppuun asti."

Eihän tuo vastaus ole varsinainen syy, miksi aikoisin osallistua 3000m:n juoksuun veteraanien SM-halleissa. Aikoisin pitää sanoa siksi, että alkaa jotenkin jo itseäkin hirvittämään...

Ikävä todeta ja tunnustaa, mutta totta on: tuolla juoksulla on vain välinearvo. Sillä juoksulla ei ole pätkääkään itseisarvoa. Välinearvona se on yksi väline juoksukunnon saavuttamiseen kesään mennessä.

Tiedän, että useimmat harjoittavat kestävyysjuoksua pitkillä juoksuharjoituksilla. Minä en voi tehdä niin polven ongelmien takia (magneettikuvaus on huhtikuun alussa). Siksi lähestyn juoksusuoritusta lyhyillä harjoituksilla, jotka vastaavasti voivat olla reippaampia kuin pitkät lenkit. (No, oikeasti en ole juossut paljoakaan - olenhan uinut paljon viime aikoina!) Uskon ja tiedän, että niinkin voi saavuttaa ihan hyvän juoksukunnon, jos tekee muilla lajeilla pk-harjoitusta.

Pitkistä juoksuista puheen ollen, olen kuitenkin suunnitellut kokeilevani pitkää suoritusta, esim. maratonia tulevana keväänä. Mutta missään nimessä en lähde mihinkään nimekkääseen massatapahtumaan, vaan johonkin pienenpieneen maratonjuoksuun (-kävelyyn). Se on sitten ihan salaisuus, mihin osallistun, ehkä kuitenkin julkinen salaisuus jossakin vaiheessa.

Pisimmät suoritukseni ovat 30km maantietä kävellen - kaksi kertaa tehtynä. Niillä kävelyillä olen ansainnut "hullun paperit". "Hulluus" on voimassa vuoden suorituspäivästä lähtien. (Niinpä minulla on tälläkin hetkellä paperit kunnossa!) Uudet hullun paperit saa muuten perjantaina 15.5.2009 osallistumalla Kylähullun kävelyyn Lappeenrannasta Vainikkalaan. Minä ainakin menen. Kaikenlaisia mitaleja sitä kaikenlaisista suorituksista jaellaan ympäri maailmaa - Hullun Paperit saa vain täältä Lappeenrannasta!

Valmistautumista

Reilut kuusi tuntia opettamista ja muuta koulun hoitoa meinasi viedä mehut tänä päivänä. Huokailin ja haukottelin leveästi, kun kollega ajoi työmatkaa kotiin päin. Suuntasin sitten kulkuni Urheilutalolle, jossa verryttelin ja herättelin kehoa kilpakävelyä ja juoksemista varten. Askel oli nopea ja tasainen, ainakin oman tuntemuksen mukaan. Eikä kellokaan sekunteja spurteille liikaa näyttänyt, kun oikein pääsin vauhtiin.

Harjoituksen jälkeen olin oikein pirteässä kunnossa. Olin siis tänään ihan niin kuin koululainen, joka hädin tuskin pysyy oppitunnilla hereillä, mutta kun vapaus koittaa, meno on aivan toisella tasolla! Teki mieli mennä vielä uintitreeniin illalla - into piukassa - mutta jäin kotiin. Järki voitti. Pitää valmistautua tuleviin kisoihin, eikä hurvitella harjoituksissa!

Valmistautuminen on tärkeää. Kisat voi pilata viime hetken kovilla treeneillä. Ja huonoa harjoittelua voi jopa paikata hyvällä valmistautumisella. Itse valmistaudun yleensä kohtalaisen hyvin kisaan kuin kisaan. Kevennän harjoittelua, lepään, ja teen lyhyitä ja nopeita spurtteja. Aina toivon, että peruskunto olisi edes vähän parempi kuin on. Saatika, hyvä kysymys on, onko minulla edes minkäänlaista vauhtikestävyyttä - eipä taida olla. Treenattu on miten on, ja siihen se valmistautuminen päälle.

Osallistujalistatkin ovat jo tulleet. Ne herättivät kahdenlaisia tunteita. Kilpakävely - en halua hävitä -tunne. Juoksu - uho, minähän juoksen tämän juoksun, vaikka joutuisitte odottamaan minua maaliin koko loppuillan! Kumpi tunne näistä on ns. terveempi? Kilpakävelyssä tuo suhtautuminen on joka tapuksessa "kilpailullisempi" eli sopivampi varsinaiseen tapahtumaan. Juoksussa häviän tilastollisest about kolme minuuttia muille juoksijoille, ja joku voi hyvällä syyllä kysyä, miksi sitten osallistun siihen juoksuun. Tämä on tällainen joskus kuulemani asenne: kun minä maksan osallistumismaksun, niin minulla on oikeus suorittaa kisa loppuun asti. Älkää tulko katsomaan, jos liisan häviäminen about kolme minuuttia kolmella kilometrilla tuntuu nololta.

Nummelassa

Tänään Nummelassa uin "Janin radalla" vapaauintia 100m. Jani Sievisen rata on oikein nimetty ja laatalla merkitty rata 2 Nummelan uimahallissa. No, ihan en yltänyt samoihin aikoihin... 1.32.27 tuli se satanen kauhottua. Jännitys oli taas huipussaan, mutta selvisinhän kaikista haasteista. Vaparin uiminen tuntui kivalta.

100m:n rintauintia en saanut uida kenenkään nimikkoradalla. Rasittavaa se rintauinti olikin. Olin ihan hapoilla lopussa. Aika 1.47.47.

Taas opin uutta. Evästä olisi pitänyt olla mukana. Rintauinnin käännöksissä on parantamisen varaa, mutta en tullut hylätyksi. Uintisääntöjen mukaan ru:n käännöksissä "kosketuksen on tapahduttava molemmin käsin samanaikaisesti" - melkein rikoin tätä sääntöä.

Nummelasta lähdettyäni mietin uintisuorituksiani. Ajattelin, että rintauinti meni tosi huonosti. Nyt olen jo verrannut tuloksiani ikäisteni mastersuimarien mestaruustuloksiin, ja huomasin, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet mitaleille juuri rintauinnissa! Se on näköjään raskasta kaikille. Vapaauinnissa olisin peränpitäjien joukossa tällä hetkellä. Kyllä Oulun kisaan (lyhyen radan mastersmestaruusuinnit) pitäisi päästä maaliskuun lopussa!

Seuraavaksi ohjelmassa

Tulevassa ohjelmassa on lauantaina 7.2. uintikisa Nummelassa. Mastersuimareille on tarjotuista starteista valitsin 100m vu ja 100m ru. Sitten olisi ollut mahdollista uida myös pitkä matka 800m, mutta vauhtini ei kyllä riitä siihen, noin niin kuin uimarien näkökulmasta katsoen...

Ja sitten seuraa 14.-15.2. veteraanien SM-hallikisat Helsingissä. Niissä kekkereissä kilpakävelen 3000m lauantaina ja juoksen 3000m sunnuntaina. Kilpakävely on ok kilpakävelynkin näkökulmasta katsottuna, mutta juoksussa olen tietenkin peränpitäjä ja vain suorittaja muihin verrattuna. Silti aion myös juosta.

Tänään suostuin sauvakävelemään reilun kaksituntisen pitkällisen sisäisen keskustelun seurauksena. "Jos ei hitaat ja rauhalliset lenkit kiinnosta, niin sitten lopetetaan koko kestävyysurheilu" -sanoin itselleni muunnellen erään valmentajan kommenttia valmennettavalleen! Vähintäänkin kyseenalaisia ovat tuontyyppiset valmentajan uhkailut urheilijalle, mutta itselleni minä saan sanoa asiat niin kuin ne ovat. Harjoitusten ja treenien mentaalimaailma on jotenkin muuttunut minulla viime aikoina. Esim. uintiharjoituksissa oikeasti unohdan kaiken muun paitsi veden ja uimisen. Lisäksi hallissa on aina valoa ja lämpöä. Uintitreeneissä on aina muitakin, eli jonkin verran tulee myös sosiaalisia kontakteja, vaikka itse en kovin paljon siellä tarinointia harrasta - minähän uin! Ennen kaipasin ja tarvitsin enemmänkin yksinäisiä ja rauhallisia kävelylenkkejä, joiden aikana saattoi pohtia asioita. No, tänäänkin kyllä ajatukset kulkivat, mutta en kokenut sitä kuitenkaan niin eheyttävänä kuin aikaisemmin. Niin maailma muuttuu. Tai tässä tapauksessahan minä olen muuttunut!